Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Fantasioista mahtavin

Final Fantasy roolipelissä on ehkä hieman poliittisesti epäkorrekti aihe. Ex palkkasotilas liittyy ekoterroristi liigaan joka tekee pommi-iskuja sähkölaitoksia vastaan. Avalanche jengin mukaan sähkölaitokset syövät planeetan elinvoimaa, mako energiaa.

Final Fantasy VII on kunnon uudelleenjulkaisu vanhasta samannimisestä klassikosta 1990-luvulta. Ei mikään resoluution nosto vaan kaikki on tehty kunnolla uudelleen. Minulla on sellaista taustaa että olen pelannut alkuperäisen Final Fantasyn kaksi ja puoli kertaa läpi. Niistä läpipeluista on kuitenkin aikaa, enkä muista muuta kuin alun pommi-iskun ja valinnan että kiipeä portaat tai mene hissillä.

Peli saa paljon pluspisteitä mahtavista hahmoista. Cloud, Tifa, Barret, Aerith… Näiden edesottamuksia on hauska seurata. Varsinkin pelin puolivälissä oleva tanssikohtaus on jotain ihan muuta. Taistelusysteemi on myös hyvin suunniteltu ja sen kanssa on hauska pelata, vaikka alussa meni säheltämiseksi taistelu jättiskorpionia vastaan. Piti katsoa Googlesta että missä olikaan se atb mittari, mutta pian homma lähti sujumaan.

Peli saa yhden miinuspisteen pelin maisemista, eli Shinra tai midgarilaisesta arkkitehtuurista, jossa kaikki on harmaata neliskanttista teräsrakennelmaa. Mieluummin seikkailen Trine tyyppisissä maisemissa, jossa pompitaan värikkäiden jättikärpässienten päällä. Yuffie lisäosassa pelin harmaus korostuu kun mennään koettelemaan Shinran asetestijärjestelmiä.

Seikkailu jatkuu part kakkosessa ja odotan että sinne saadaan mukavempia maisemia, kun kerran päästään Midgarista pois.

Kirjaudu kommentoidaksesi