Ubisoftin Rayman-sankari ei ole tähdittänyt omaa peliään vuosikausiin. Hahmon edellinen päärooli oli vuoden 2013 upea Rayman Legends.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen, sillä raajaton epeli nähtiin äskettäin Mario + Rabbids Sparks of Hope -pelin lisäsisältöpaketissa. Rayman on siis noin abouttiarallaa tehnyt paluun!

Harmi vain, että tästä kokonaisuudesta ei jää loppujen lopuksi kovin paljoa kerrottavaa jälkipolville.

Mitäs se lisäsisältö sitten tarjoaa?

Ensin on todettava, että viime vuonna julkaistu Mario + Rabbids Sparks of Hope on oiva peli, jonka koki mielellään. Nimike sai sivustomme arvostelussa neljä tähteä viidestä enimmäkseen kehujen saattelemana. Lue arvio tästä linkistä klikkaamalla.

Tuotos sai maksullista lisäsisältöä joko kausipassin merkeissä tai erikseen kolmessa osassa ostettuna. Näitä kolmea seikkailua ei ole integroitu päätarinaan, vaan ne käynnistetään erikseen päävalikosta. On makuasia, onko tämä harmillinen asia vai ei, joskin Rayman olisi ollut kiva saada mukaan varsinaisiin juoniseikkailuihin.

Tältä se kokonaisuus promomateriaalissa sitten näytti.

Rabbidsit ja tuoooooomion temppeli

Ensimmäinen DLC-osasista julkaistiin maaliskuussa. Tämä The Tower of Doooom -nimen saanut kokonaisuus keskittyy taisteluun pienenpienellä taktisella lisämausteella. Tarina, typerryttävän yksinkertainen sellainen, keskittyy pelisarjan edellisestä osasta tutun hahmon pelastamiseen. Alustus ei ole kummoinen, sillä alun juonikuviot (ja jopa loppunäytös) esitetään puheena staattisten kuvien päällä.

Siitä huolimatta tuomion torni, joka ei muuten edes ole torni, on varsin vekkuli kokemus yhden pienen asian takia. Matkaan nimittäin lähdetään vain muutaman hahmon ja olemattomien hahmotaitojen sekä kykyjä antavien Sparks-olentojen kanssa. Homman nimenä on avata matkan varrella käyttöön enemmän hahmoja, kykyjä ja muuta apuvälineistöä.

Tämä luonnistuu tarjoamalla pelaajalle pari-kolme erilaisilla palkinnoilla varustettua taistelua, joista voi valita mieleisensä. Yksi yhteenotto saattaa avata käyttöön hahmon, toinen Sparks-olentoja, kolmas nipun kolikoita ja muita apukeinoja. Kun kenttä on läpi, aukeaa valittavaksi uusi setti kenttiä uusine palkintoineen.

Tästä yhteenotosta saisi Sparks-olentoja, sieniä ja muuta sälää palkintona.

Ja tosiaan, jos pelaajalle tulee takkiin, niin hänet passitetaan takaisin matkan alkuun. Tämän ansiosta mukana on hienoista vaaran tuntua, etenkin enemmän vihulaisia kihisevissä kentissä. Pientä lisää tuovat myös muutamat uudet kyvyt, joista päällimmäisenä erilaisten pahisolentojen luominen osaksi omaa tiimiä.

The Tower of Doooom keskittyy pelin parhaaseen puoleen, mutta kovin montaa kertaa tätä rupeamaa tuskin tulee pelattua. Kyseessä on silti hauskaa puuhaa sen pari kertaa.

Viimeinen kipinäretki

Kesäkuussa valloilleen päästetty The Last Spark Hunter sijoittuu pääpelin loppukahinoiden paikkeille, joskin ilman pääseikkailun merkeissä avattuja kykyjä. Ohuet juonikuviot vievät koko sankarikatraan Melodic Gardens -nimiselle planeetalle, joka on syystä tai toisesta hiljentynyt.

Tämä lisäri tarjoaa käytännössä samaa menoa kuin varsinainen tarinakin, joskin kovin epämielenkiintoisessa (ja ikävän musiikittomassa) ympäristössä. Hahmot taistelevat ja päätyvät yhteenottoihin metsämaisemissa, minkä lisäksi suurinta huomiota herättävä asia on kankeasti ohjattava vene, jolla seilataan ympäri vesialuetta. Ei ole suurta hupia tämä. Kyseisellä purtilolla tulee usein seilattua harhaan, joten onkin onni, ettei seilattava alue ole kovin iso.

Tämä metsä on tylsä.

Pääpelin tapaan siellä ja täällä on useampia puzzleja, joita pitäisi ratkoa matkan edistämiseksi. Tälläkin kertaa nämä aivopähkinät tuntuvat lähinnä hidasteilta, jotka ovat kuin hiekkaesteitä matkalla hauskoista asioista toisiin.

Ja tosiaan: parasta tässäkin epistolassa ovat taistelut, joita päästään vääntämään erilaisten vihulaisten sekä isokokoisten mechapommien kanssa. Kokonaisuutena The Last Spark Hunter on ihan passeli lisä, mutta paljoa kerrottavaa siitä ei jää.

Harhakuvien valtakunta

Koko kausipassin selkeästi mielenkiintoisin osio oli etukäteen mietittynä kolmas, Ubisoftin sankarin tähdittämä Rayman in the Phantom Show, joka näki päivänvalon elokuun lopussa. Olihan kyseessä Raymanin paluu!

Arviolta nelisen tuntia pitkä kokemus ei kuitenkaan jätä jälkeensä kovin suuria muistikuvia. Seikkailu sijoittuu pääpelin jälkeiseen aikaan, ja sen tähtenä nähdään Rabbid Peach, Rabbid Mario sekä Rayman. Kolmikko on kutsuttu tekosyyllä aiemmista juonikuvioista tutun ilkimyksen televisiostudiolle, jossa ohjelmassa on pööpöilyä kolmessa eri teemalla varustetussa studiossa.

Taistelua on koettavana villin lännen maisemissa, keskiaikaisessa fantasiaympäristössä sekä piraattirannikolla. Näistä viimeinen on selkeästi homman kohokohta, kun taas linnameno saa lähinnä haluamaan pikakelausnappia.

Välinäytökset ovat kyllä tässä epistolassa hienoja. Näin sankarikolmikko tapaa toisensa ensi kertaa.

Rajoitettu hahmomäärä ei ole hassumpi asia, sillä näin tulee keskityttyä kolmikon kykyihin ja ominaisuuksiin, etenkin Ubisoftin sankarihahmon erikoisuuksiin. Rayman on näet varustettu varsin erilaisilla taidoilla, joihin kuuluvat muun muassa liikkeentunnistavat tykit sekä ympäri kenttää suhaaminen raketilla. Näillä eväillä saa kasaan yllättävän taktisiakin manööverejä, joilla pitää huolen omasta voitosta. Niiden lisäksi hahmo osaa napata kiinni ilmassa killuvista renkaista ja lennellä niiden avulla pitkienkin välimatkojen päähän. Kuin sankarin omissa peleissä konsanaan.

Vekkulista hahmosta huolimatta tästäkään lisäsisällöstä ei jää paljoa omaa muistikapasiteettia kuluttamaan. Mainioita taistoja, ei siinä, mutta eniten Rayman in the Phantom Show'ssa harmittaa sen hyödyntämätön potentiaali. Olisi ollut mukava saada Rayman osaksi pääpeliä tai vaikkapa nähdä hahmon omista seikkailuista tuttuja elementtejä ripoteltuna mukaan.

Yhdessä hauskemmista matseista taistellaan jonkin sortin krakenia vastaan.

Hieman harmillisesti Rayman ei asioi Marion ja muiden Nintendo-hahmojen kanssa lainkaan. Tuttu viiksekäs putkimies kyllä vilahtaa yhdessä kuvassa lopputekstien aikana, mutta yhteistä ruutuaikaa ei ole tarjolla.

Myös lopputaisto olisi kaivannut jotain uutta, sillä nyt siinä käytännössä kierrätetään pääpelistä tuttuja mekaniikkoja. Kokonaisuutena Phantom Show on "ihan passeli", mutta enempäänkin olisi ollut mahdollisuuksia. Pahishahmon esittämä lauluesitys on kuitenkin vekkuli.

Tämän seikkailun täydellisestä läpäisystä lupailtiin muuten palkinnoksi jonkin sortin salaista viestiä. Kenties vihjailua täysin uudesta Rayman-seikkailusta? Ei valitettavasti. Hienoja korulauseita mielenkiintoisempaa ei ole nyt kummasteltavana. Höh.

Kuin jauholla maustaisi

Summaten voisi todeta, että Mario + Rabbids Sparks of Hopen lisäsisältö on noin periaatteessa ihan passelia. Ensimmäinen tarjoaa vekkulia mäiskettä, toinen sitä samaa kuin pääpelikin ja kolmas mietoa Rayman-nostalgiaa vekkuleilla taisteluominaisuuksilla maustettuna.

Kyllä tämän kokonaisuuden kertaalleen läpi vetää, mutta potentiaalia olisi ollut enempäänkin.

Ei huono, ei loistava. Etenkin Raymanin paluu olisi voinut olla paljon enemmänkin.

Lisää aiheesta:

Kirjaudu kommentoidaksesi