Blizzardin massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli World of Warcraft tuntuu olevan lautapelivalmistajien suosiossa: viime vuonna ilmestyneessä Small World of Warcraftissa seikkailtiin myös MMO:sta tutuissa maisemissa, eli Azerothissa. Tällä kertaa suunnataan kuitenkin kauas pohjoiseen, Lich Kingin hallitsemaan hyiseen Northrendiin.

Olen pelannut World of Warcraftia on/off vuodesta 2007 alkaen. Wrath of the Lich King on mielestäni ehdottomasti paras lisäri – pääni perukoilla hehkuu kyseisen lisäosan seikkailuista ajan kultaamia muistoja, vaikken koskaan päässyt itse Lich Kingiä kukistamaan. Olinkin onneni kukkuloilla, kun näin mainoksen tästä lautapelistä. Pääsisin vihdoin ja viimein takaisin Icecrownin viileän viiman hellittäväksi.

Pandemic + World of Warcraft = Profit!

Näyttävästä pahvilaatikosta paljastuu julmetun kokoisen pelilaudan lisäksi pelikortteja, nopat, pahvisia pelimerkkejä sekä muovisia figuureja. Kaikki tarvikkeet tuntuvat ja näyttävät laadukkailta, mutta varsinkin erittäin yksityiskohtaiset figuurit ansaitsevat osakseen raikuvaa ylistystä. Kun tarkastelee lähemmin Lich Kingiä, huomaa epäkuolleiden Scourge-joukkojen hallitsijan taidokkaasti luodun varustuksen. Antagonistin ulkomuoto on uskollinen pelissä nähtävälle hahmolle, ja jopa hänen kädessään lepäävän Frostmourne-miekan tappavan terävyyden voi tuntea sormissaan.

Sääntökirja ei ole kovinkaan paksu, ja varsinkin Pandemic-pelaajille pelin kulku on tuttua kauraa. Alkuvalmistelut on selitetty askel askeleelta, mutta varsinaisen pelaamisen selitys kaipaisi ehkä vähän perinpohjaisempaa selostusta. Säännöt ovat kuitenkin hyvin yksinkertaiset, ja ne iskostuvat harmaisiin aivosoluihin sangen pikaisesti. Jo toisella pelikerrallamme homma sujui varsin sutjakkaasti, eikä sääntökirjaan tarvinnut turvautua kuin muutamassa poikkeustilanteessa.

Kyseessä on yhteistyöpeli. Northrendissa seikkaillessa joutuukin usein käymään muiden osallistujien kanssa kiivaita keskusteluja siitä, miten edetä seuraavaksi. Jos siirtojaan ei suunnittele kunnolla, voi pelaajille käydä köpelösti varsin nopeasti.

Tehtäviä ja vihollisten mätkimistä

Päämääränä on ensin suorittaa kolme tehtävää ja sen jälkeen suunnata Icecrown Citadeliin Lich Kingin kimppuun miekat ojossa ja taiat valmiina. Tehtäviä tehdään Wotlk-laajennuksesta tutuissa luolastoissa ja raideissa, kuten Utgarde Keepissa, Naxxramaksessa sekä Gundrakissa. Pelilaudalla vilisee kuitenkin kasoittain ghouleja, jotka täytyy siinä sivussa pitää kurissa ja nuhteessa. Ensi alkuun tämä voi tuntua helpolta, mutta aivottomia epäkuolleita syntyy pelilaudalle lisää jokaisella vuorolla.

Aluksi pelaaja valitsee itselleen pelihahmon. Kaikki sankarit ovat peräisin PC-pelistä, ja pahuutta kukistamaan pääsee muun muassa Jainan, Thrallin tai Sylvanaksen saappaissa. Jokaisella hahmolla on omat erikoiskykynsä, joten kannattaa miettiä tarkkaan kenet valitsee. Alkuvalmistelujen aikana pelaajille jaetaan myös kolme sankarikorttia. Nämä kauniisti kuvitetut kortit sisältävät erilaisia kykyjä, jotka esimerkiksi nostavat pelaajien vihollisille tekemää vahinkoa taisteluiden aikana.

Pelaaja tekee vuorollaan neljä toimintoa, joihin lukeutuvat liikkuminen, taisteleminen, lepääminen sekä tehtävän tekeminen. Ghouleja sekä isoja abomination-olentoja vastaan taisteleminen hoidetaan kahta noppaa heittämällä. Noppiin on maalattu nyrkkejä ja kilpiä, joista ensiksi mainitut tekevät vahinkoa viholliselle ja jälkimmäiset tietysti suojaavat pelaajaa vihollisten iskuilta. Jos ruudussa oleilee esimerkiksi kolme ghoulia, täytyy pelaajan heittää kolme nyrkkiä tappaakseen ne kaikki. Jos nopista paljastuu vain kaksi nyrkkiä, voi taisteluun tuhlata toisen toiminnon tai etsiä apua käsissään olevista korteista. Ghoulit hyökkäävät sankareiden kimppuun ainoastaan silloin, jos sankarit aloittavat taistelun. Muuten ne vain seisoskelevat kuola suupielistä valuen paikoillaan.

Vilautellaan kortteja

Kun pelilaudalle syntyy uusi abomination tai maailmaan pitäisi asettaa uusi vihollinen, mutta ne loppuvat varastosta, liikutetaan epätoivo-mittaria. Kun mittari pääsee matkansa päähän, pelaajat häviävät ja Lich King vie voiton. On siis hyvin tärkeää, että pahiksia tuhotaan aina tasaisin väliajoin.

Tehtävien tekemisessä käytetään apuna sekä sankarikortteja että noppia. Tehtäväkortit ovat eräänlaisia minipelilautoja, ja yksi nopan nyrkki liikuttaa etenemismerkkiä aina yhden ruudun eteenpäin. Sankarikortteja koristavat taas erilaiset symbolit. Jos pelaajan kädessä olevissa korteissa näkyy samoja symboleja kuin tehtäväkortissa, pääsee pelaaja etenemään yhden askeleen pidemmälle. Jos samassa ruudussa on muitakin pelaajia, voivat he avustaa vuorossa olevaa pelaajaa liikkumaan entistä pidemmälle vilauttamalla omia korttejaan.

Lepäämisen aikana sankari parantaa haavojaan noppia heittämällä, ja liikkuminen tietysti tarkoittaa etenemistä pelilaudalla ruudusta toiseen.

Pelaajan toimintojen jälkeen vuoroon pääsevät Lich Kingin joukot. Scrourge-pakasta nostetaan kahdesta viiteen korttia ja asetetaan ghouleja korttien näyttämiin paikkoihin. Ruutuun mahtuu kerrallaan vain kolme ghoulia. Jos kyseiseen ruutuun syntyisi neljäs pikkupahis, sen tilalle laitetaan iso ja hirvittävä abomination-otus. Nämä viholliset ovat tavallisia ghouleja vaarallisempia, sillä ne jahtaavat pelaajia läpi pelilaudan ja satuttavat sankareita saadessaan heidät kiinni. Ghoulit eivät Pandemic-lautapelin sääntöjen tapaan leviä viereisiin ruutuihin.

Ongelmana toistuvuus

Kun kaikki kolme tehtävää saa suoritettua, on aika kerätä joukkonsa ja matkata Icecrown Citadeliin. Viimeinen koettelemus hoituu samalla tavalla kuin muutkin tehtävät, eli noppia heittämällä ja sankarikortteja vilauttamalla. Olisin toivonut, että taistelu Lich Kingiä vastaan olisi ollut vähän erikoisempi – nyt pelin multihuipennus tuntuu vähän kasaan lässähtäneeltä. Muiltakin osin teoksen suurin ongelma on sen toistuvuus. Näyttävät puitteet ovat kyllä kaunista katseltavaa, mutta itse pelaaminen ei tarjoa yllätyksiä, vaan on koko ajan sitä samaa yhä uudestaan ja uudestaan.

World of Warcraft: Wrath of the Lich King - A Pandemic System Board Game tuo mukanaan hyisen tuulahduksen World of Warcraftin parhaasta lisäosasta. Näin vanhalle WoWin pelaajalle se nostaa mieleen haikeita muistoja vanhoista hyvistä ajoista, ja saa minut taas harkitseman videopelin pariin palaamista. Itse lautapeli taas ei säväytä kovinkaan rajusti, mutten usko sen kuitenkaan jäävän pelihyllyn pohjalle pölyttymään.