Vain muutaman pikselin tähden

Rockstar Gamesin uusin, aiemmin konsoleille ilmestynyt taidonnäyte näki viimein päivänvalonsa PC:llä. Alkuvaikeuksista huolimatta Red Dead Redemption 2:n avoin villi länsi kuhisee elämää ja silmiä hiveleviä yksityiskohtia.

Ei luutonta lihaa, ei päätöntä kalaa

Hoidetaanpa ensimmäisenä PC-version tekniset vaikeudet pois alta. Ensimmäinen viikko julkaisun jälkeen oli suurimmalle osalle pelaajista tuskaisa. Ruudun väreily ja rikkoutuminen, jatkuva jäätyily sekä pelin kaatuilu piinasivat lukemattomia käyttäjiä ja tekivät tuotteen käyttämisen äärimmäisen turhauttavaksi. Joillakin lompakkoaan raottaneilla peli ei alkanut toimimaan ollenkaan useampaan päivään. Tämä oli täysi vastakohta sille mutkattomalle julkaisulle, mitä Rockstar etukäteen lupaili. Ihmiset olivat ymmärrettävästi näreissään. Tuntui todella, että täyden hinnan maksamisen jälkeen peliyhtiö pitikin PC-pelaajia viimeisenä testiryhmänä ja valmista tuotetta saataisiin vielä odottaa.

Tätä kirjoittaessani peliä patchaillaan edelleen hyvää tahtia, jotta se saataisiin toimimaan kaikilla mutkattomasti. Yksinpelikampanja tuntuukin olevan jo kunnossa, mutta online-version kanssa bugeja kuuluu joillakin edelleen esiintyvän. Joissakin kaupungeissa hevoset katoavat pelihahmojen alta ja lännenmiehet kelluvat leikkisästi ilmassa, sun muuta sellaista.

En kuitenkaan sanoisi, että tällaiset asiat olisivat itse pelin vika. Nämä vaikeudet ovat korjattavissa ja tosiaan jo melko lailla korjattu, enkä ota niitä huomioon lopullisessa arvosanassa. Toivon vain, että Rockstar ottaisi tällaisista asioista oppia ja julkaisisi myös PC-versiot peleistään tulevaisuudessa oikeasti valmiina. (Kyllä, se on mahdollista, älkää yrittäkö.) Mennään sillä välin itse asiaan!

Kaardemumman yössä

On vuosi 1899. Epäonnistuneen ryöstön jälkeen päähenkilömme on muun rosvoporukan kanssa paossa lain pitkää kouraa. Elämä karun luonnon keskellä on rankkaa, mutta rankkoja ovat lainsuojattomat leiriläisetkin. Aluksi täytyy selviytyä, sen jälkeen jatkaa rikollista elämää eteenpäin. Mielessä joukon johtajan lupaukset paremmasta loppuelämästä, silmissä avoin uusi maailma, sieraimissa ruudin katku.

Red Dead Redemption 2:n tarina on taattua ja mukavaa spagettilänkkäriä. Käsikirjoitus ja ääninäyttely on toteutettu juuri sopivasti kieli poskessa ja draamaa unohtamatta. Seikkailusta tulee villi, ja tämä on aistittavissa heti pelin alusta saakka. Eikä ote tunnu heltiävän missään vaiheessa, vaikka pelillä onkin oma, verkkainen tuntumansa kulkea eteenpäin. Avoimessa maailmassa ohjakset ovat nyt sinun käsissäsi, ja voit olla juuri niin hyvä, paha tai ruma kuin itse tahdot.

Lännen tunnelmaa parhaasta päästä

Teos on mielettömän kaunis ja yksityiskohdat suorastaan häkellyttävän upeita. Muta ja lumi tarttuvat hahmojen vaatteisiin, valot ja varjot luovat loistavaa tunnelmaa. Ruoho, puiden lehdet, eläinten turkit ja veden kuvajaiset takaavat sen, että välillä on pakko pysähtyä ihastelemaan ympäristöä. Varsinkin mutaa on vaikea kehua liikaa. En muista, milloin olisin viimeksi peliä pelatessani katsonut näin paljon maahan. Sateen jälkeen vanhan ajan päällystämättömät tiet vilisevät yksityiskohtia, ja vellissä tai lumessa kävellessä hahmo jättää jalanjälkensä maahan. Veritahrat lumessa näyttävät erilaisilta kuin puhtaassa maassa, molemmissa yhtä aidoilta. Peli oli ilo silmälle jo konsoliversioissa, ja PC:n optimointimahdollisuuksien myötä jälki vain paranee.

Sama pätee äänenlaatuun. Menipä avaralla kartalla minne tahansa, äänimaailma tempaisee mukaansa. Myös eläinten ja aseiden äänet vaihtelevat miljööstä riippuen. Vuorilla äänet kaikuvat eri tavalla kuin vesistön äärellä tai sisätiloissa. Kaikki tuntuu juuri sopivan aidolta, olipa kyseessä sitten virtaava vesiputous, korppikotkien raakkuminen savannilla, oksien rasahtelu metsässä tai saluunan mekastus.

Tehtävissä selvä GTA:n kaiku

Tarinatehtävät ovat yleisesti lyhyitä. Tämä ei välttämättä ole huono asia, mutta ne tuntuvat keskenään suurimmaksi osaksi saman mittaisilta ja noudattavat samanlaista kaavaa. Ratsasta paikkaan x, saa tehtävä, ratsasta paikkaan y, tee mitä pitää ja pakene. Parissakymmenessä minuutissa olet valmis tekemään jotain muuta. Tätä kaavaa rikotaan hyvin harvoin millään yllättävällä variaatiolla, mikä venyttäisi tehtävään kuluvaa aikaa tai loisi tehtäviin lisää eloa. Eivät tehtävät tylsiä ole, mutta tällainen ruokkii pidemmän päälle ennalta arvattavuutta.

Sivutehtävät rakentuvat pitkälti sattumanvaraisista kohtaamisista maailmalla. Toisin kuin monissa muissa avoimen maailman peleissä, Red Dead Redemption 2:ta pelatessa et kerrytä kovin pitkää sivutehtävälistaa hahmojen juostessa luoksesi kertomaan mielenkiintoisista paikoista, vaan keräät vinkkejä ryöstettävistä kohteista tai tarvitsemistasi tavaroista enemmän sattumalta. Tämän jälkeen kartalle harvemmin ilmestyy selkeää päämääräpistettä, vaan kohteet täytyy löytää itse. Tällainen lähestymistapa on omiaan vahvistamaan sidettä maailmaa kohtaan ja tekee alueiden tutkimisesta tarpeellisempaa ja mielekkäämpää.

Kompurointi ei ole ikinä ollut näin hauskaa!

Fysiikkamoottori on ehdottomasti yksi pelin hienoimmista asioista. Tämä myös tekee tutkimusretkeilystä aina vain hauskempaa. Päähahmo sekä tämän ratsu reagoivat erilaisiin maastoihin loistavasti, ja komeat räsynukke-efektit tekevät liukastumisista, kompastumisista ja törmäyksistä hassuja ja realistisen tuntuisia. Hevosella ei paljon kiipeillä vuorten yli Skyrimin tyyliin, sillä kantturaressu liukuu herkästi ja kompastelee rinnettä alas vaarallisen ja huvittavan tuntuisesti. Pudotukset todella ovat vaarallisia, ja maastossa saa todella varoa, ettei pelihahmon tai urhean ratsun henkikulta helähdä nurkkaan. Metsässä on paha laukata sokkona menemään, kun menopeli voi törmätä kiveen ja lännenmies lentää komeassa kaaressa pää edellä menemään. Mikäli pelihahmo selviää hengissä, nousee tämä hattunsa hukanneena pusikosta yltä päältä roskassa.

Ammuskellessa aseet potkaisevat todella tyydyttävästi, ja tässäkin räsynukke-efektit luovat upeaa tunnelmaa. Haulikolla on todella hauskaa tuuditella kanssaihmisiä haudan huomaan hahmojen lennähdellessä taaksepäin. Kun ammut vihollisen hevosensa selästä, saattaa tämän jalka jäädä jalustimeen kiinni ja pelästynyt hepo vetää rentona riepoteltavaa ruumista mukanaan pitkin kivikkoista tienpennarta. On todella hankalaa kuvitella, että näihin efekteihin kyllästyisi ikinä.

Harrastuksia pitää olla

Avoimen maailman peleille ehkä tärkeintä on, ettei tarinan ulkopuolinen tekeminen lopu kesken. Red Dead Redemption 2:n vahvuuksia onkin rento luonnossa käppäily, metsästäminen, ryöstely ja muut aktiviteetit. Metsästäminen ja täydellisten turkisten haaliminen on tehty mukavaksi. Jos tahtoo saada parhaan mahdollisen turkiksen, täytyy aseet valita eläinkohtaisesti oikein ja tähtäyksen oltava tarkka. Saalista kyllä riittää. Avaran kartan jokainen kolkka kuhisee elämää, olitpa sitten kaupungissa tai maastossa, ja luonto tulee metsässä ratsastellessa välillä kirjaimellisesti syliin.

Kalastus on ikävämpää. Odotin rentoja hetkiä veneessä vapa kourassa nököttäen ja maisemaa ihaillen, mutta jostain syystä pientenkin sinttien veneeseen kelaaminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Ainakin ohjaimella pelatessa oikean tatin pyörittely alkaa sattumaan äkkiä peukaloon ja mieli tekee nopeasti mennä tekemään jotain aivan muuta.

Leiriytyminen tuntuu aina todella rentouttavalta. Liha täytyy maustaa ja kypsentää itse, eikä nokipannukahvikaan keity itsestään. Matkan varrella on syötävä, jottei hahmon paino laske liikaa. Nukkuminen taas parantaa, ja mikäli et peseydy, alkavat sivuhahmot huomautella hajustasi. Tällaiset asiat pönkittävät tunnetta, että olet osa pelimaailmaa etkä vain pyöri koreassa maisemassa turistina. Tämän vuoksi taas GTA:lle ominaista aseen kanssa hassuttelua tulee tehtyä vähemmän. Hahmoista ja maineesta oikeasti välittää. Hupsuttelu on kuitenkin täysin mahdollista ja loistavaa hupia, kun sille tuulelle sattuu. Rennompana vaihtoehtona voit esimerkiksi suunnata saluunaan pelaamaan pokeria tai dominoa muiden hahmojen kanssa. Myös oman rosvoporukan leirissä on mukavaa viettää aikaa, ja jokaiseen joukon jäseneen tutustuu seikkailun myötä.

PC-versioon on myös lisätty pari palkkasoturitehtävää, joita tuntuu vieläkin olevan turhan harvassa, ne kun ovat aina mukavaa viihdettä. Muita lisäyksiä ovat muun muassa pari uutta vihollisleiriä ja aarrekarttaa, useampi uusi hevonen ja tietysti jokunen uusi ase.

Yksi asia muuten ihmetyttää: villissä lännessä ei voi myydä aseita eteenpäin. Tämä ei tunnu millään tavalla järkevältä. Ratsuraukka joutuu kantamaan selässään kauheaa sotilasarsenaalia, ja päälänkkärimme on tuomittu rullaamaan koko reikärautakasan läpi lempipyssyään etsien jokaisen pidemmän ratsastuskeikan jälkeen, elämänsä loppuun asti. Vaikka se haulikolla ammuskelu hupia onkin, en oikeasti tarvitse mihinkään viittä erilaista haulinsylkijää. Tällä tavoin olisi myös voinut tienata pelin alkuvaiheessa, ja hahmo tuntuisi vielä enemmän omalta, kun valikoitavana olisivat vain oman pelityylin kannalta mielekkäimmät varusteet.

Lopussa kiitos seisoo

Red Dead Redemption 2 on niitä kokemuksia, joita pelatessa nukkuminen unohtuu. Kaikki luettelemani viat teknisten alkuvaikeuksien jälkeen ovat oikeasti hyvin pieniä. Ne ovat olemassa, mutta pieniä yhtä kaikki. Rockstar on käyttänyt maailman luomiseen ja yksityiskohtiin valtavasti vaivaa, ja tuloksena on heidän paras pelinsä tähän mennessä.

Tässä vielä lisää kuvia sekä PC- että PlayStation 4 -versioista!

Kirjaudu kommentoidaksesi