Petri Leskinen
Olen pettynyt pelialan ja maailman yleiseen menoon. EA myytiin saudiarabialaiselle sijoitusyhtiölle, potkuja jaettiin joka puolella ja tekoäly valtaa hiljalleen alaa sieltä ja täältä. Ensin hekumoitiin NFT-juttuja, vaikka kukaan ei niitä halunnut. Nyt AI on kaikkeen ratkaisu, vaikka ei ole. Oikeasti kiinnostavat projektit jäävät ilman rahoitusta, jotta Zuckerberg ja kumppanit voivat upottaa miljardeja typeryyksiin.
Niko Lähteenmäki
Olen vaan yleisellä tasolla pettynyt, ainakin maailman menoon.
Senja Littman
Jo monen vuoden ajan toivelistani kärjessä kököttänyt Vampire: The Masquerade - Bloodlines 2 oli niin suuri pettymys, etten ole edes pelannut koko peliä. Eli pelaamatta paskaa!
Joonatan Itkonen
Olen Petrin lailla pettynyt pelialaan yleisesti. Kuluttajien oikeuksien polkeminen on jatkunut armottomalla vauhdilla, samalla kun AI-roskan puskeminen korottanut hinnat taivaisiin ja tehnyt uskomatonta tuhoa ympäristölle ja ihmisten mielenterveydelle, eikä tälle hulluudelle näy loppua. Taiteen tekijät on ajettu alalta ja studioita suljetaan jatkuvalla syötöllä. Samalla voittoja tahkotaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämä voi vaan johtaa romahdukseen, eikä ketään tunnu kiinnostavan. Se laittaa jopa pettymykset (Clair Obscur, Arc Raiders, Battlefield 6, Metroid Prime 4: Beyond) ihan eri perspektiiviin, kun parin vuoden kuluttua niitäkin kaipaa edes jonkinlaisena pakokeinona kaikesta, mitä on vielä edessä.
Petri Kataja
Videopelejä, elokuvia ja televisiosarjoja, joihin tuli petyttyä? Olihan niitä muutamat. Kaksi indiepeliä, joilta odotin kosolti, jättivät paljon toivomisen varaa. Arctic Awakening vaikutti trailerien perusteella olevan kuin uusi Firewatch-klassikko, mutta arktisissa olosuhteissa. Toisin kävi, kuten tämä arvostelu (klik) kertoo.
Herdling puolestaan oli mainiot FAR-nimikkeet luoneen Okomotive-studion uutukainen, mutta se jäi ihan jeppuli -tasolle. Odotin aiemman perusteella enemmän, kuten puolestaan tämä arvio (klik) toteaa.
Isompien tekijöiden tuotoksista nousee mieleen kaksi tekelettä. Päheästi nimetty tappelupeli Fatal Fury: City of the Wolves sai hahmovalikoimiinsa todennäköisesti typerimmät vierashahmot ikinä, Ronaldon ja kuningasperheen suosikki-DJ:n. Ei näin (klik).
Nintendo puolestaan julkaisi uuden konsolinsa ominaisuuksia esittelevän Nintendo Switch 2 Welcome Tour -nimikkeensä, joka oli käytännössä kuin pelimuotoinen ohjekirja. Täydellinen tuotos paketoida joka konsolin kylkeen ilman lisämaksua. Mutta että tästä pitäisi maksaakin? (klik)
Tyhjänpäiväisiä elokuvia ja sarjoja tuli myös nähtyä, enemmän kuin olisi halunnut. Jos esimerkkejä pitäisi nimetä, niin Captain America: Brave New World tulee kenties ensimmäisenä mieleen. Siinä tapahtui asioita, mutta mikään ei ollut kovinkaan kutkuttavan jännittävän viihdyttävää.
Tom Hardyn tähdittämä Havoc oli puolestaan hölmö, The Old Guard 2 sen sijaan turha ja Jamie Foxxin sekä Cameron Diazin Back in Actionista en osaa jälkikäteen nimetä yhtäkään kohtausta, vaikka kuinka yritän. (Viime vuoden lopulla julkaistun Carry-On-filmin myös katselin tänä vuonna ja pyörin penkissäni elokuvan typerien juonikuvioiden takia.)
Risto Karinkanta
Vuoden selvästi suurin pettymys oli Remedyn FBC: Firebreak, joka osoittautui todelliseksi välityöksi. Studiolle on aina melkoinen riski hypätä oman ydinalueensa ulkopuolelle, tällä kertaa moninpeliräiskintöihin. Remedyn vahvuutena on tunnelman ja juonen rakentaminen, mitä on vaikeaa rakentaa peruspilariksi edes yhteistyöräiskinnälle.
Sen sijaan ammuskelun ohjaustuntuma on ollut aina hitusen kiikkerä kaikissa studion peleissä. Firebreakillä se oli hitusen parempi, mutta ei tästä silti tullut sujuvan vauhdikasta menoa, kun asiaa vertaa Apex Legendsin kaltaisiin kilpailijoihin.
Toinen rajatapaus on Civilization VII. Omissa kirjoissani julkaisu olisi noin neljän tähden tuotos, mutta silti peruskaavaa ravistellaan liian raskaasti. Valitan yleensä ennemmin siitä, että monet pelisarjat toistavat totuttua kaavaa Codimaisen orjallisesti. Nyt ongelma on kuitenkin päinvastainen.
Uusin Civi muuttaa yhden pitkän eeppisen pelin sarjaksi useampia pieniä pelejä. Kun aikakausi muuttuu, nollataan turhan monet asiat. Kun vielä tavoitteetkin heittelevät aikakaudesta toiseen, jättää lopputulos korjauskelvottoman hämmentävän kokonaisvaikutelman.
Jaakko Herranen
Älä odota mitään, niin et pety – se on hyvä periaate. Ehkä petyin näin Xbox-fanipoikana tänä vuonna eniten Microsoftiin, joka menestyvästä monialustastrategiastaan huolimatta kuoppaa projekteja ja studioita liukuhihnalta – valtavia irtisanomisia unohtamatta. Ja missä on Fable, kysyn vain? Hankalahan tässä on enää tätä alustaa fanittaa, mutta eiköhän se tuleva Xbox silti ostoon mene jumalan vuonna 2027 – jos ollaan vielä siinä vaiheessa hengissä.
Petyin myös siihen, että kerrassaan upea, jopa täydellinen Shenmue IV -traileri ei sitten lopulta ollutkaan Shenmue IV -traileri. No, kyllä se ensi vuonna julkistetaan.
