Kuka muistaa One Must Fall: 2097:n – tuon tappelupelin, jossa jättimäiset metallikolossit ottivat yhteen mätkinnän merkeissä? Uskoisin, että nimi tai viimeistään tuotoksen tunnusmusiikki nostaa monille mieleen muistoja.

Kyseessä on Epic Megagamesin vuonna 1994 julkaisema eeppinen megapeli. Tarjolla oli 11 erilaista peltikolossia, kaksinpelitaistoa sekä mitä mainioin uramoodi.

Tulevan ajan Jaegerit

Tulevaisuuden maailmassa ihmisten suurinta hupia on katsoa kuinka jättimäiset masiinat runnovat toisiaan taisteluareenoilla. Näin ollen One Must Fall: 2097:ssä ei oteltu ihmishahmojen kesken, vaan peli korvasi heikot lihasäkit roboteilla. Mutta kuten rautakolossien Human Assisted Robots -tuotenimi kertookin, täysin ilman ihmisiä ei pärjätty.

Lihaa ja verta olevat "kuskit" ohjasivat korstoja, joten heidän nopeutensa, kestävyytensä ja nopeutensa vaikuttivat suoraan taisteluun. Näitä hahmoja oli yhteensä kymmenen kappaletta sekä muutamat turnausmoodissa käytettävät jantterit. Ihmistuttavuudet olivat kaikki mukavan erinäköisiä, mutta siitäkin huolimatta metallikolossit olivat nimikkeen muistiinpainuvin osanen. Musiikin ohella toki.

Joka masiina oli täysin erilainen luonteeltaan. Valittavana oli muun muassa kissamainen Jaguar, tulinen Pyro, kädet tehosekoittimiin vaihtanut Shredder sekä siivillä varustettu Gargoyle. Yhdestoista, yksinkertaisen juonen pääpahiksella käytössä ollut Nova oli koko joukon tylsimmän oloinen, mutta se sopi silti rooliinsa ison ja uhkaavan kokonsa puolesta. Joka masiinalla oli totta kai nippu erikoisliikkeitä, jotka vaihtelivat erilaisten energiapallojen heittelystä syöksyhyökkäyksiin.

Allekirjoittaneen suosikkimasiinaksi nousi Katana, jolla oli isot terät nyrkkien paikalla sekä varsin näppärä vastustajan niskassa pomppiva potkuhyökkäys.

Vahinkoa aiheuttivat vastustajien lisäksi taisteluareenoissa piilevät vaarat. Aavikkokentän taustalla lentävät hävittäjät ampuvat kaikkea tulilinjalle joutuvaa, yhden kentän seinämät ovat sähköistettyjä ja toisaalla pimeydestä syöksyy piikkejä kentän etualaa kohti. Joka areena yhtä lukuun ottamatta oli tavalla tai toisella ansoitettu.

Laatuturnajaiset

Paras pelimoodi nimikkeessä on nopeasti selvillä. Yksin- ja kaksinottelut olivat kivoja, mutta voiton vei helposti Tournament Play -uramoodi. Siinä pelaaja sai haltuunsa Jaguar-kolossin sekä pääsyn nippuun turnauksia, joissa vastaan asettui useampia vastustajia toinen toisensa perään. Homma jujuna oli kehittää omaa hahmoaan ja robottiaan taisteluista ansaitulla rahalla.

Ostettaville parannuksille ei ihan heti loppua näkynyt. Hahmon nopeutta, kestävyyttä ja voimaa pystyi päivittämään, minkä lisäksi sai ruuvattua kolossin raajojen vikkelyyttä ja tehokkuutta sekä panssarointia. Mikäli oletuksena saatu Jaguar-taistelija ei miellyttänyt, pystyi rautajätin vaihtamaan, kunhan rahat riittivät.

Jos matsissa otti pahasti turpaansa, veivät peltiheikin korjaukset enemmän käteistä. Näin ollen hyvin sujuneen tappelun jälkeen tarjolla oli enemmän käyttövaluuttaa kuin nipin napin selvitetyn koitoksen jälkeen. Pätäkkää tarvittiin myös turnauksiin osallistumiseen. Mitä suurempi osallistumismaksu, sitä suuremmat palkkiot voitosta.

Joka matsin päätteeksi nähtiin myös pieni uutisraportti, joka kertasi lyhyesti taistelun vaiheita. Kyseessähän on tulevaisuuden suurin viihdemuoto, jota ihmiset seuraavat television kautta.

Jos korttinsa osasi pelata hyvin ja tiesi erikoiskomennot, joilla pistää vastustajan palasiksi matsin lopuksi saattoi vastaan asettua muun muassa Jazz Jackrabbit samannimisestä toimintapelistä. Tai jopa itse viikatemies.

Turnausmoodi oli mitä parhainta viihdettä, jossa tekemistä riitti.

Paremman luokan reiveissä

Käsitelläänpä tärkein asia läpi seuraavaksi: pelin tunnusmusiikki oli ja on edelleen rautaa. Sitä parempaa tunnusmusiikkia sopii hakea kissojen ja koirien kanssa, vaikka aivan ykköstunnarin kruunua havitteleekin moni sävellys. Tunnari herättää varmasti hyviä muistoja OMF:ää pelanneiden keskuudessa, joten lisätään kyseinen merkkiteos tähän.

Tappeluiden taustalla kuultavat musiikit ovat muutenkin kovin koukuttavia. Osa niistä sopisi jopa soimaan paremman luokan reiveissä. Sävellykset olivat Kenny Chou -nimisen kaverin käsialaa. Peukkua hänelle!

Äänipuoli oli muutenkin mieleenpainuva. Pidin kovasti siitä metallisesta äänestä, jonka kunnon koukku tai monotus vastustajaan sai aikaan.

Kököt taistomaat

OMF2097 sai aikanaan jatko-osan, mutta en muista nähneeni tai kuulleeni siitä käytännössä mitään. Ainoa pieni muistikuva siitä on yksi vähemmän mairitteleva arvostelu, mutta kauppojen valikoimiin tai kenenkään tutun pelihyllylle ei jatko-osa tuntunut eksyvän.

Vasemmalla 2097, oikealla Battlegrounds.

Ja eipä tuo hirveästi haittaa. Battlegrounds vaihtoi 2D-taiston 3D:hen, ilmeikkäät hahmot tollon näköisiin janttereihin ja spritet kömpelöön ulkoasuun. Jatko-osassa kuullaan myös uusioversio One Must Fall: 2097:n tunnusmusiikista, mutta kyseessä on valitettavasti todella munaton versiointi. Muutenkaan musiikkipuoli ei ansaitse samanlaista kiitosta. Tuotoksesta välittyy harmillisen keskinkertainen kuva.

Pelaamaan siitä

Tiedättekö, mikä One Must Fall: 2097:ssä on parasta juuri nyt? Tottahan toki se, että peli on yleisessä jaossa freewarena. Ilmaiseksi ja täysin laillisesti siis. Mätkinnän pääset lataamaan tämän sivuston (klik) kautta. Pelaaminen onnistuu esimerkiksi DOSBox-ilmaissoftan avulla.

Pelaamaan siitä!

Kirjaudu kommentoidaksesi