Peliarvostelut

Yksinpeli on ensimmäinen laatuaan Battlefieldeissä. Se kertoo neljän miehen kolmaskymmenesosa-rangaistuskommppaniasta, joka löytää palkka-armeijan kultaa ja päättää lähteä suuremman saaliin perään. Yksinpeli on vapaiden kenttiensä ansiosta hyvä, mutta ei loistava.

Pelin grafiikka on hyvää keskitasoa. Läheltä katsottuna etenkin puiden tekstuurit näyttävät köykäisiltä, ja taisin jossain tehtävässäkin löytää 2D-ruohoa, mutta nuo pienet virheet korvaa pelin upeat räjähdykset. Tankin räjähtäminen on upea näky.

Meni jotain 5 tuntia Klonoan läpipeluuseen. Aika napakka tasohyppely. Juoni on aika kaamea. Englanninkielinen ääninäyttely kävi ärsyttämään niin laitoin Phantomile mielikuvituskielen, jossa japanilaiset piipittävät Zelda tyyliin. Kaikenkaikkiaan pidin pelistä. Käytin itse WiiMote poikittain ohjaustyyliä, mitä oli kehuttu netissä ja se toimi ihan hyvin. Muita moodeja en kokeillut. Peliä on haukuttu eri arvosteluissa helpoksi, mutta pelin lopussa tulee aika kiivaitakin loikkimiskohtauksia. Ei mitään ylitsepääsemätöntä kumminkaan kun pääsin pelin läpi.

Hyvä hiekkalaatikkopeli jossa itselle ei tullut mitään häiritsevää piirrettä esille. Vaikeustasotkin menivät sopivasti oman pelaajataidon mukaan. Pelissä olleet trophyt eivät olleet työtä vaativia, vaan ne tulivat itsekseen pelaamisen sivussa kuten kuuluukin.

Pelin etäisyydet olivat sopivat, kun ajoneuvoja ei varsinaisesti pelistä löydy. Liikkuminen pelissä oli kuitenkin nopean tuntuista vaikka peliala olikin melko suuri. Parkourin ystävälle peliympäristö oli loistava, tosin liimanäppi tarttuu liian helposti joihinkin kohteisiin.

Loksautti leuat ja oli niitä parhaimpia verkkokokemuksia silloin keväällä 2007. Sisällön määrässä oli hieman toivomisen varaaa.

Video muistoksi: http://www.konsolifin.net/media/media/320/MotorStorm/

Yksinpeli oli täsmälleen sitä mitä arvelin sen olevan - hyvässä ja pahassa. Vaikka soditaan vaihteeksi Tyynellä valtamerellä Normandian sijaan, ei yksinpelissä juurikaan ole innostumisen aihetta: Euroopan itärintaman sodat ovat itse asiassa mielenkiintoisempia kuin taistelut japanilaisia vastaan. Tarkka-ampuja-kenttää lukuun ottamatta yksinpeli on edelleen mielenkiinnotonta putkijuoksua loputtomilla vihollisjoukoilla. Koska pelin juoni ja lopputilanne ovat käytännössä tiedossa, ei löydy kovin montaa hyvää syytä yksinpelin läpipeluuseen. No myönnetään, achievementit motivoivat.

Light-kampanja viimein silverillä läpi levelillä 56, pelikellon pysähtyessä 75 tuntiin.

Seraphimilla mentiin ja tämä oli hyvä valinta tupla miekoilla. Combat Artseista löytyi nopeasti ne suosikit; taisteluihin Soul Hammer sekä Pelting Strikes jakamaan perusiskuja ja sinne taustalle buffina Battle Stance. Muuten Flaring Nova sekä Radiant Pillar olivat hyvä yhdistelmä pehmittämään ympäristö ennen miekkoihin tarttumista. Hallowed Restorationilla taas pääsi harrastamaan varovaista itsensä ja muiden hiilausta. Nämä olivat perustyökalut.