Peliarvostelut

Todella omaperäinen ja veikeä peli. Jos ei tietäisi tämän olevan Spielbergin peli niin luulisi tämän olevan Miamoton peli. Kaverin kanssa pelattiin cooppina tätä niin pitkälle kun päästiin ja hauskaa oli. Toivoisin cooppipeliin kyllä ylihyppäys toimintoa jos taidot eivät tahdo riittää niin peli ei jäisi siihen. Radat ovat toisin vaikeusjärjestyksessä että seuraava olisi kumminkin vaikeampi. Tähtäystoiminnossa oli pientä bugia, sillä kursori pomppii välillä ruudulla minne sattuu, mikä vaikeuttaa väärällä tavalla peliä.

Tekken 5 on PS2:n parhaimmistoa. Näytteeksi luettakoot 30 pelattavaa hahmoa, erityisen sulavat animaatiot(ja grafiikka), ponteva musiikki ja se upean fiktiivisen näköinen väkivaltaisuus. Puhumattakaan pelin helposta sisäänpääsystä.
Tekken 5:lla oli ties kuinka hyvin hypetystä ja peli todella korjasi potin kotiin loppujen lopuksi.
Namco todellakin panosti peliin enemmän kuin laki salli, kun peli sisältää kaikki jo perinteeksi muodostuneet pelitilat. Time Attack testaa nopeutesi ja Survival testaa sitkeyttä.

Best. Fps. Ever.

Pelit-lehden arvostelussa oli mielestäni osuvasti kirjoitettu että tämä on kuin lelusyntetisaattori, joka pitää hauskoja ääniä. Ohjelmaleluhan tämä on, mutta on tässä omat hauskat hetkensä. On tämä parempi kuin DS:n Electroplankton. Tämä on parhaimmillaan, jos on seuraa kenen kanssa soittaa samanaikaisesti, että ylimääräinen WiiMote ja Nuntsa on hyvä olla. Musikaaliset ihmiset todennäköisesti pitävät tästä pelistä enemmän.

Varsin eeppinen ja hieno peli. Pelattava ei lopu ihan heti kesken sillä pelikellossa oli 42 tuntia kun olin päässyt pelin läpi.

Jos aloitetaan niistä hyvistä puolista...

Grafiikka on ensinnäkin ihan nättiä ja pelialue on mallennettu hyvin. Kaupungilla liikkuvat ihmiset ja autot luovat "elämisen makua" kaupunkiin.

Hämis tottelee ohajausta myös hyvin ja liikkuu aikapitkälle niin kuin ajattelinkin hämähäkin suhteellisilla voimilla varustetun trikoo sankarin liikkuvan.

Tarina on myös kohtalaisen hyvää tavaraa, joka jaksaa kiinnostaa ainakin tiettyyn rajaan asti.

"Epic"

Marcus Fenixin ja kumppaneitten paluuta hypetettiin rankalla kädellä ja hetken jo luulin, että peli on reilusti ylihypetetty. No, sitten kun LE -versio pamahti laatikosta ja pääsin siihen käsiksi, niin ensimmäiset fiilikset olivat aivan sanoinkuvaamattomat. Alkuvideossa taisin jo itsekseni tokaista "vau".

"This is my kinda shit"

Kolmas Killzone-julkaisu tuo sarjan kolmannelle alustalleen, PlayStation 3:lle. Killzone 2 on pirun hyvä ensimmäisen persoonan konsoliräiskintä. PS2:lla edeltäjäkään ei ollut hassumpi, mutta uutukainen tekee asiat niin kuin ne olisi pitänyt tehdä alusta alkaen. Onneksi uusi tekniikka antaa tähän enemmän kuin riittävät eväät teräväpiirtoineen ja 7.1-äänineen.

Yleensä olen kiertänyt konsoleiden strategia pelit kaukaa, sillä ne eivät vain jotenkin toimi padilla kunnolla ja sujuvasti. Pitkän harkinnan jälkeen tartuin kuitenkin Valkyria Chroniclessiin ja pääni kääntyi täysin.