Peliarvostelut

Se oli jautaa, kuten eräs toinen, jo edesmennyt, Mr J sanoisi. Ja on edelleen. Jautaa siis.

Devil May Cry 4, nykyaikaistetumpi osa demonien tappamisesta.... tyylillä.

Sarjaan tutustuttuaan kolmos-osan Special Editionin jälkeen alkoi tietenkin tehdä vähän uudempaa osaa Devil May Cry-sarjasta. Ja tämähän peli sitten piti mennä hankkimaan. Kotiin päästyäni avasin PlayStation 3-järjestelmän ja levy laitettiin sisään. Mitä siis tuli vastaan?

Hauska, omaperäinen ja perfectionismiin yllyttävä peli. Näillä sanoilla voi kuvata Steven Spielbergin Boom Bloxia. Kun laitoin pelin ensimmäistä kertaa sisään, löysin itseni 5 tunnin päästä pelaamassa. Enkä edes ole vielä ehtinyt tehdä kenttiä saati ladata netistä. Moninpeli on myös kokematta. Osoitinpainotteiset kontrollit toimivat pääasiassa mainiosti ja liiketunnistusta käyttävässä pallonheitossa heiton voimakkuuden saa melkein aina tehtyä niinkuin haluaa.

Oli sellanen mukava pelailtava, jossa vedetään vähän huumorilla. Tosin kun pääsee Story Moden läpi ja jatkaa pelissä keräilyä yms. niin välillä toi rahan kerääminen alkaa jo ottamaan päähän.

Nyt kun on tämä peli tullut läpi pelailtua niin kai tästä muutaman sanan voisi sitten sanoakkin.

Ensiksikin, peli on äärimmäisen helppo.
Toiseksi, pelin päähahmo liikkuu omasta mielestäni hieman kankeasti.
Kolmanneksi, pelin juoni nyt on hieman mitä on.
Neljänneksi, pelin grafiikatkaan eivät aina päätä huimaa.

Lyhyydestään huolimatta Madworld on oikein mukavaa turpasaunaa alusta loppuun.

Ostin tämän kaksinpelattavaksi. Menoa ja melskettä riittää kun ammuskelee laumoittain päälle hönkiviä zombeja. Pelin välivideot ja pelin aikana tulevat sivukommentit ovat humoristisia ja niitä on kiva seurata ettei tule semmoinen olo että loppuisi jo välispiikit. Jos pitää vanhoista zombileffoista niin tämän pelin huumori varmaan uppoaa. Tähän ei varmaan mennyt kuin kolme tuntia pelata tämä kaksinpelinä läpi. Ei joutunut yrittämään samaa kohtaa uudelleen vaan peli antaa heti uuden elämän eikä tarvi palata taaksepäin. Tulee vaan tilastoihin miinusmerkintä kuolemista.

Tunnelmaltaan erinomainen toimintaseikkailu, jonka toteutuksesta huokuu laatua niin suunnittelun osalta kuin kuvan ja äänen puolelta. Lisäplussaa mainiosta brittihuumorista.

Juonen osalta omaa kuitenkin paljon samaa kuin GTA-sarjan neljäs, joka ei sekään yltänyt lopulta aivan puhtaaseen nappisuoritukseen. Läpipeluun jälkeen mielessä ei oikeastaan ole suuria sudenkuoppia, joihin peli kaatuisi, mutta silti Fable 2 ei jaksa pitää otteessaan koko aikaa ja loppua kohti tarina väsähtää. Pelistä puuttuu sitä perinteistä ja tunnistamatonta "jotainkia".

Street Fighter, aikansa legenda. Street Fighterista on tullut enemmän "päivityksiä" kuin on uhanalaisia eläimiä yhteensä, joten varmastikin Capcomin tuntien samaa rataa jatketaan nykypäivänäkin.

Itse olen pelaillut taistelupelejä(ja muitakin genrejä) noin. 10 vuotta, Tekkenistä Smash Brothersiin, pakko myöntää, toista Street Fighterin kaltaista ei ole, vaikka ties kuinka monet 2D-mätkinnät, jotka ovat lainanneet elementtejä Street Fighterista(lue: Guilty Gear).