Peliarvostelut

Pätevää pieksemistä. Helppo oppia, vaikea tulla todelliseksi osaajaksi.

Be a pro on hyvä idea, ja jaksoinkin sitä vähänaikaa tahkota. Omien kädettömyyteen menee aikanaan hermo, varsinkaan kun en halua painaa joka kerta idioottikonetta laukomaan syötöstäni tyhjiin, ja silloinkin viivyttelevät tilanteita hukkaan. Be a pro kuitenkin syy, miksi en totaalisesti hauku koko peliä.

Killzonen yksinpelitila on komea, vaihteleva ja viihdyttävä. Se ei kliseisyydessään tarjoa mitään uutta tai ihmeellistä lainaillen elementtejä muista peleistä. Peliympäristöjen tunnelma on onnistunut ja kaoottinen. Kaikki pelissä on hiottu viihdyttäväksi kokemukseksi, jonka ei pitäisi jättää kylmäksi. Myöskään mainion koukuttava nettipeli ei petä.

Hauskimpia hiekkalaatikkoja sitten junnuvuosien.

Kaupunki juuri sopivan kokoinen, liikkuminen siellä tehty jouhevaksi ja asukkaiden läsnäolo tekee taisteluista karman kannalta moniulotteisemman. Hyviksenä saat kannustusta ja pahiksena sinua kohdellaan kuin vampyyritautista Oblivionissa.

Mielestäni ei GTA:ta paljon paremmaksi saa, ehkä vähän tekemistä lisää kaipaisi tarinan ulkopuolella, mutta erittäin hyvä peli.

Perushyvää CoD:ia.

"Jos ei pääse kiinni änäriin on pakko miettiä elämän tarkoitusta" - yksi fani 2k:n foorumilla. Hän puhuu totta. Tosin ei ihan elämää miettiä, mutta ainakin sitä että pitääkö urheilupeleistä ollenkaan.

Moni biisi päältä kaunis, vai miten asian voisi muotoilla. Biisilistaa kun äkkiseltään tarkastelee, näyttää se varsin hyvältä, tarjoten aika kivalla skaalalla kotimaista kevyttä musiikkia. Tilanne muuttuu kun tartut mikkiin. Tällöin, ainakin omalla kohdalla, putoaa reipas puolet jo pois laulukelvottomina.

Onneksi joukossa on kuitenkin klassikkoja ja biisejä, joiden perässä taipuu vähän kankeampikin kieli. Kun sanat osaa ulkoa, alkaa fiilis nousta kattoon itse videon ottaessa sen pääroolin huomiossasi.