(Esa Mäkijärvi, 18.03.2010 - 15:25) Yksinkertaisuus on parhautta. Olen viime aikoina pelannut Kula Worldia, PlayStation Storesta lataamaani ongelmanratkaisupeliä. Siinähän ohjataan rantapalloa fysiikan lakeja uhmaavien kenttien läpi. Wikipediassa lukee seuraavaa: "Pelin tarkoitus on etsiä kenttään piilotettu avain, tai avaimet ja ohjata pomppiva rantapallo maaliin ennen kuin tiimalasin aika on kulunut loppuun. Kannattavaa on myös kerätä hedelmiä ja rahaa. Kun hedelmiä on kerännyt viisi, pääsee bonus-kenttään. Kentistä löytyy myös tiimalaseja, jotka voivat kuluneesta ajasta riippuen lisätä tai vähentää aikaa.

(Orin, 01.01.2010 - 19:46) Pelaajana muistan erityisen hyvin eräät hetket. Tämä kirjoitus koskee niistä yhtä, tämä kirjoitus on luonteeltaan surullinen. Surullinen siksi, että tarina on yhä kesken – ja loppua ei näy. Vuosi 2000 oli monessa mielessä uuden ajan alku. Minulle se merkitsi erityisen paljon.

(Orin, 27.12.2009 - 00:37) Tätä juttua koskeva ongelma on pyörinyt mielessäni jo vähintään Final Fantasy XII:n julkaisusta lähtien. Ongelma koskee vapaata pelimaailmaa (sandbox ja kaikki sen suuntainen) ja ruudulla näkyviä vihollisia, ja käsittelee nimenomaan ja tässä jutussa vain japanilaisia roolipelejä. Oma innostukseni japsiropeihin on jo aika pitkälti tukahtunut, mutta tulevaisuuden kehitys kiinnostaa minua silti, joten otan tässä nopeasti kantaa aiheeseen.

(designed, 12.10.2009 - 02:47) Herätelläänpä taas blogia kauneusunilta syksyyn. Kesäkuumalla oli hyvin aikaa hautautua läheisen peliluolan viileisiin uumeniin hakkamaan läpi erilaisia klassikkoja, jotka olivat jääneet joltakin kaveriporukasta pelaamatta, syystä tai toisesta. Yksi näistä klassikoista oli Anubis: Zone of the Enders 2: The Second Runner (eli ZOE2 näin kavereiden kesken), joka oli jäänyt kaveriltani pelaamatta. (Brief English summary after the jump)