Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Grand Theft Auto IV

Muistan kun näin ensimmäiset kuvat Grand Theft Auto 4:stä. En uskonut niihin hetkeäkään. Peli, jota mainostetaan maailman kalleimpana, ei vaan yksinkertaisesti voi olla hyvä. Mikään niin hehkutettu ei voi olla kiinnostavaa. Etenkin kun kyseessä on jatko-osa konsolimaailman kliseisimmän pelityypin matkituimmalle julkaisulle. Olin väärässä. (Tämä on jo toinen kerta: väitin täsmälleen samaa Taru sormusten herrasta -elokuvasta, ennen kuin se julkaistiin.)

Grand Theft Auto 4:n dollarihuurteen alta löytyy ihan oikeasti viihdyttävä peli. Itse asiassa jopa niin viihdyttävä, että julkaisemme siitä yleisön pyynnöstä useamman arvostelun. Olkaa hyvät:

Idän ihme kohtaa lännen kauhut

Jos ette ole vielä ehtineet lukea XO-version arvostelua, lienee pieni yhteenveto paikallaan: Neljännen GTA:n sankari on nuori ja sympaattinen Balkanin veteraani, Niko, joka saapuu serkkunsa innostamana kuvitteelliseen Liberty Cityn suurkaupunkiin jahtaamaan unelmiaan ja vähän muutakin. Ikävä kyllä serkun lupaukset amerikkalaisesta unelmasta eivät ole ihan ajan tasalla. Kämppä on murju, rahaa ei ole ja ainut elanto lohkeaa tekemällä hommia alamaailman juoksupoikana. Nikosta tulee oman onnensa seppä ja Liberty Citystä hänen alasimensa.

Kaikki Itä-Helsingissä käyneet tietävät, että verkkareihin ja mahorkankatkuisiin nahkatakkeihin sonnustautuneet siilitukat eivät lupaa hyvää. Niin on asian laita myös Liberty Cityssä. Venäjän mafiamiehet pistävät Nikon hoitamaan iljettävimmät tehtävänsä. Suojelurahojen keruu, kiristys ja tappotaksin hommat pitävät sankarin kiireisenä, kunnes maine ja mammona nostavat miehen rötösmaailman ylemmille tikkaille. Vaikka Grand Theft Auto 4 on satiiria siinä missä Arpinaamakin, alkaa pelatessa välillä omatunto kolkuttaa. Minulla ei ainakaan ole sydäntä paiskata kauhuissaan anelevaa miestä katolta alas tai kiristää viattomia. Onneksi pelin juoni tarjoaa silloin tällöin vaihtoehtoisia ratkaisutapoja tilanteisiin, joissa pelaajan tekemisillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Lopetuksiakin on useampia pelityylistä riippuen. Ehdin kylläkin nähdä vain yhden.

Liberty City, rappioromantiikkaa pikselimuodossa

Liberty Cityn kaupunki on valtava kauniisti mallinnettu miniyhteiskunta, joka elää omaa elämäänsä aamuruuhkineen ja auringonlaskuineen. Pelkkä virtuaalikaduilla haahuileminen on jo itsessään mielenkiintoista ajanvietettä. Matkaa voi taittaa joko jalan tai pelin nimen mukaisesti erilaisilla ajoneuvoilla, joita löytyy aina moposta helikopteriin. Ja jos aika käy pitkäksi, voi Niko kilauttaa kaverille kännykällä. Sen kautta voi sopia treffejä ja ryyppyreissuja pelihahmojen kanssa tai moninpelimittelöitä tosimaailman ystävien kesken. Näin mobiiliaddiktin näkökulmasta kännykän hyödyntäminen pelin sisäisenä käyttöliittymänä on älyttömän nerokas ratkaisu. Pikkukivana yksityiskohtana kännykkä alkaa soidessaan tehdä häiriöääntä autoradioon.

Pelissä on edeltäjiensä tapaan pääjuoni ja lukuisia sivutehtäviä. Pääjuoneen liittyvien tehtävien suorittaminen on pakollista vain jos tahtoo nähdä miten Nikon tarina jatkuu. Minä halusin, koska tällä kertaa sankari tuntui kiinnostavammalta kuin GTA-sarjan aiemmissa osissa. Juonta on myös pilkottu hallittaviin kokonaisuuksiin, eli oikeissa töissä käyvilläkin on mahdollisuus joskus nähdä loppuratkaisu. Ihan loogista sinänsä, pelihän on tehty aikuisille.

LUE MITÄ MUU YLLÄPITO TUUMAA

Corca: Asenne. Tyyli. Toteutus. Nämä kolme laatusanaa kuvaavat Grand Theft Auto IV:tä, Rockstarin kovinta pelijulkaisua vuodelle 2008. GTA IV ilmestyi pitkän kehityskaaren jälkeen valtavien odotuspaineiden alla, eikä lopputulos petä sarjan ystäviä, vaikkei nelososa kaikkia visioitaan onnistu täysin lunastamaankaan. Kyseessä on avoimen pelimaailman moderni toimintaeepos, joka imaisee pelaajan sisäänsä, siloittaa tältä rypyt otsalta ja tekee kymmenen uutta silmien alle. Huolimatta siitä, että pelistä löytyy koko joukko pieniä ja vähän isompiakin lapsuksia, GTA IV onnistuu tuottamaan pelaajalleen enemmän rahanarvoisia elämyksiä kuin sen myyntihintalapulta voisi koskaan vaatia. Grand Theft Auto IV ei ole täydellinen kymmenen pisteen hypemessias, mutta se on erinomaisesti kasattu väkivaltajulkaisu ja lajityypin kiistelty merkkiteos.

Healtti: GTA-sarja on perinteisesti mielletty hiekkalaatikkona, jossa leikitään yksin. Neljäs osa kaiken muuttaa voi, tarjoamalla Liberty Cityn kaikessa kauneudessaan hektisten verkkopelien taistelutantereeksi. Maalla, merellä tai ilmassa – nettipeli tarjoaa täyttä toimintaa joka makuun, oli pelaaja sitten autokuski, tarkk'ampuja, helikopterilentäjä tai Vapauden kaupungin läpikotaisin tunteva taktikko. Toimiva aulasysteemi, runsas peliseura ja pelimoodien rikas kirjo varmistavat sen, että taistelu rankkausta nostavista dollareista pysyy kiihkeänä vielä pitkään. Hurvatonta peli-iloa ei ajoittainen jäätyminen, eivätkä pikkubugiset saavutuksetkaan, pysty pilaamaan. Avaa siis Nikon kännykkä ja kilauta itsesi mukaan kapitalistiseen kurmotukseen. Auf wiedersehen Petrovic!

Paavi:Grand Theft Auto IV on hybridi. Se ottaa miehekkään annoksen aineksia eri pelityypeistä ja viihdeteollisuuden eri aloilta, heittää ne samaan hiekkalaatikkoon ja muotoilee siitä sarjalle tyypillisen kokonaisuuden. Rockstar on kuunnellut faneja ja lisännyt peliin haluttuja ominaisuuksia, mutta pohjimmiltaan Liberty City on rakennettu samoille perustuksille. Pelaaja tapaa ja tappaa ihmisiä, kaahaa toiselle puolelle kaupunkia ja tilille posahtaa tukku kahisevaa. Siinä sivussa riehutaan hieman kaupungilla ja aiheutetaan yleistä pahennusta. Tuttua touhua. Moninpeli on hauska lisä, mutta näin ensimmäisellä kerralla toteutus ei ole täysin kohdallaan. Grand Theft Auto IV ei ole yksinkertaisesti paras millään osa-alueella, mutta se yhdistelee erinomaisesti useita pelillisiä elementtejä nautittavaksi kokonaisuudeksi, jota piristävät sarjalle tyypilliset yksityiskohdat. Välillä en osaa sanoa, haluaisiko peliä mieluummin katsoa vaiko pelata. Sitä voi pitää joko kehuna elokuvamaisuutta huokuvalle yleiselle toteutukselle tai haukkuna paikoin puuduttavalle pelimekaniikalle. GTA on GTA vaikka kuinka crackia polttelisi.

Tehtävien suorittaminen tuntuu sujuvammalta myös siksi, että aseen käsittelyä on helpotettu. Napakka automaattitähtäys tekee osumisesta melkein liiankin helppoa. Haastetta saa sihtailemalla vapaalla kädellä, jolloin osumia voi kohdistaa erillisiin ruumiinosiin. Esimerkiksi napautus polveen on tutkitusti tehokas tapa muistuttaa erääntyneistä suojelurahoista. Muista toimintapeleistä lainatut komeat suojiin liukumiset ja tulituen antaminen ovat nekin kaivattuja uudistuksia. Pyssysankari saa tosin harvoin jäädä paistattelemaan voittojensa äärelle, sillä virkavalta karauttaa paikalle ennätysnopeasti. Yleensä tuloksena on vimmattu ajojahti pitkin katuja. Tavoitteena on päästä pois partioautojen havaintoalueelta, jolloin donitsidieetin uuvuttamat sinivuokot usein luopuvat takaa-ajosta.

Liberty City on iso, mutta hallittava kokonaisuus. Autonavigaattori kertoo aina minne pitää mennä, eli turha missä-mä-oon -harhailu on vihdoin historiaa. Vielä vapauttavampaa on hurauttaa kertaheitolla taksin kyydissä paikasta toiseen. Ihanaa vaihtelua Mass Effectin ja vastaavien loputtomaan matkantekoon. Lataustaukojakaan ei PS3-versiossa juuri esiinny, kiitos kiintolevyasennuksen. Mitä nyt ensimmäisellä käynnistyskerralla joutuu hieman odottelemaan.

Sarjan paras osa?

Siinä missä Grand Theft Auto: San Andreas oli ahdettu täyteen loputtomasti viilattavia ominaisuuksia, on Grand Theft Auto 4:ssä keskitytty tekemään perusasiat hyvin. Enää ei siis tarvitse juoksuttaa hahmoa vartin välein punttiksen ja salaattibaarin välillä. Näppäilijät löytävät silti tekemistä pelin lukuisista alitehtävistä. Esimerkiksi serkkupojan syöttäminen ja juottaminen avaa mahdollisuuden tilata taksin minne tahansa, luukuttajan hyysääminen mahdollistaa tavaroille normaalia huokeammat hankintahinnat, eikä ahkeraa deittailijaakaan jätetä palkitsematta.

Ainoat napisemisen aiheet löytyvät Grand Theft Auton konepellin alta. Olen onnistunut saamaan pelin täydellisesti juntturaan, törmännyt nykiviin ja äkkiarvaamatta katkeaviin välianimaatioihin sekä ampunut kymmeniä siviilejä sekoillessani tähtäyksen kanssa. Osa kämmeistä menee varmasti harjaantumattoman pelitoimittajan piikkiin, mutta kyllä Rockstar-pelitalo olisi voinut testata luomustaan hieman pidempään ennen julkaisua. Varsinkin pelin jumittuminen juuri sen vaikeimman tehtävän suorittamisen jälkeen saa miehen kyyneliin.

Mikään mielikuvituksen taidonnäyte Grand Theft Auto 4 ei myöskään ole. 'Vapaasti tutkittava kaupunkiympäristö' loksauttaa nykyään leuat auki korkeintaan haukottelun takia ja epälineaarinen tarinankulku alkaa sekin olla kopioitu jo kaikkialle. Ostaja varokoot: jos aikaisemmat GTA:t tuntuivat typeriltä, niin parasta jättää uusin osa kauppaan. Genren ystäville Grand Theft Auto 4 on toiveiden täyttymys ja joka sentin arvoinen viihdepommi.

Sitten ikuisuuskysymys: PS3- vai XO-versio? Ei väliä. PS3:n kiintolevyasennus on hieno juttu, mutta niin ovat Xboxin ladattava lisäsisältö ja Achievementitkin. Pelillisesti Grand Theft Auto 4 toimii kummallakin alustalla ihan yhtä hyvin. Tylsän pikselinmittailun sijaan suosittelen uppoutumaan pelin mielenkiintoiseen tarinaan, joka on loistava esimerkki siitä, miten hyvät pelit käsikirjoitetaan: se ei tunnu irtonaisten välinäytösten ja toimintakohtausten sotkulta vaan aidosti vuorovaikutteiselta kertomukselta. Näennäisen laajaan valinnanvapauteen yhdistettynä kokonaisuus tempaa todella mukaansa. Harvaan pelimaailmaan jaksaa uppoutua vastaavalla antaumuksella.

Galleria: 

Kommentit

Ite vasta alottanut pelaamisen. Omasta mielestä tuntu hyvältä peliltä, vaikkei aluksi kaupungissa pahemmin ole tekemistä, muta sitä onneksi tulee tehtävien edetessä.

ihan hyvä arvostelu tässä ei tehtävien ulkopuolella ole kauhean paljon tekemistä...

Hieno peli, joka varmasti ansaitsee sen kaiken huomion.

Parasta tässä on mahdollisuus luovia omia latuja, kun tarjolla on näennäisesti useita eri ratkaisumalleja. Lieneekö kaikki olleet edes varsinaisesti pelintekijöiden suunnitelmissa?

Pääosan Niko on karismaattinen kaveri kaikinpuolin. Tätä vie mielellään eteenpäin. Peliä voi suositella myös niille, jotka eivät ole aiemmmin tähän väkivallan täytteiseen pelisarjaan koskeneet. Kyseessä on klassinen tarina muukalaisesta, joka hakee paikkaansa uudessa ympäristössä sen tarjoamin eväin. Huumorin kukkaakaan ei ole unohdettu.

Alun vapaudentunteesta hurmioituneena hieman syö miestä kun puolen välin jälkeen tehtävistä alkaa löytymään typeriä valmiiksi scriptattuja putkijuoksutehtäviä. Jos tiputat viholliset ennakkoon jo matkan päästä (mikä ei ilmeisesti käynyt koodivelhojen mielestä päinsä) niin kaverit syntyvät tyhjästä uudestaan ja ne on tapettava lähitaistelussa toiseen kertaan tai sitten autolleen juoksua yrittävä kaveri ei tipahda vaikka sitä osuu kolmesti silmien väliin sniperilla, vaan pelaaja pakotetaan jo sadanteen takaa-ajoon ympäri kaupunkia.

Hyvä peli, mutta ei todellakaan täydellinen. Onneksi edellä mainituista ongelmista kärsiviä tehtäviä ei ole paljon, tai sitten olen onnistunut pelaamaan "oikealla" tavalla enkä ole niitä huomannut.

Tuohon grafiikan välisiin eroihin sen verran, että kokeilin tänään molempia versioita 22" Benq:n kautta (natiivireso 1680x1050). Xbox 360 on kytketty VGA:lla ja resoksi laitettu 1280x720. PS3 on kytketty HDMI:llä ja asetuksista laitettu korkeimmaksi resoksi 720p.

Mun mielestä Xbox 360:llä kuva on skarpimpi, vähemmän sahalaitoja ja kuva ei mene niin sumeaksi kovassa vauhdissa kuin PS3:lla. Voisin sanoa että olen pettynyt PS3:n kuvanlaatuun tässä pelissä kun toisella koneella saa paljon selvempää kuvaa ulos.

Näyttölaitteissa on myös paljon eroa siinä, kuinka hyvin ne osaavat käsitellä erilaisia videosignaaleja. Varsinkin analogisen VGA:n ja digitaalisen HDMI:n välillä on varmasti merkittäviä eroja.

Kannattaisi kokeilla molempia konsoleita samanlaista signaalia syöttävillä johdoilla.

Niin varmaan onkin, mutta jos Xboxilla on parempi kuva analogista (VGA) piuhaa käytettäessa vs. PS3:n digitaalista (HDMI) niin jossain täytyy olla häikkää.

Säätelin hieman tota PS Scaleria ja ihan kuin se olis parantanu kuvanlaatua hieman.

Hyvä ettei Konsolifin lätkässy kymppiä hypessä. Oikeasti peli on juuri 9+ arvoinen.

Oikea arvosana tälle pelille, ei GTA IV hypestään huolimatta ole mikään mestariteos.

Periaatteessa jopa liiankin hyvä arvosan kyseiselle pelille. Alkuhuuman, eli sen jälkeen kun on saanut kaikki alueet lukittua, peli alkaa mielestäni toistamaan hieman liikaa itseään. Tästä syystä peli onkin jäänyt hylly perälle pölyttymään, pelattu jotain 78% tms. Kait sitä innostuu vielä joku kaunis päivä taas jatkamaan, mutta aikaa siihen menee. Nettipeli on mielestäni aika surkea, paitsi tietty cops and crooks muoto, mutta sekään ei toisaalta pitkään jaksa kiinnostaa.

Erittäin hyvä peli kyllä, en ole vielä ainakaan huomannut pelissä mitään suurempia tai sen puolen pienempiäkään vikoja. Pelaan PS3:lla ja ostin pelin noin 5 päivää julkaisun jälkeen.

PSN: AKU313

Pelaan silloin tällöin GTA IV:tä, mutta useimmiten FIFA 09 ja NHL 09.

Itse antaisin pelille 4 tähteä, peli todellakin rupeaa toistamaan itseään.
Plussaa tulee todella ärsyttävistä trophyista jotka antavat voittamisen tunteen ja miinus tuleekin sitten bugisesta moninpelistä jonka vuoksi itse en voi saada kaikkia trophyja , kun peli potkii minut mystisesti pihalle tietyssä kohtaa. Muuten moninpeli on todella hauskaa, ottamatta huomioon joitakin apämiellyttäviä pelaajia, jotka esimerkiksi lähtevät kesken rallin että voittaja saa vähän rahaa. Pelaamista tässä riittää moneksi kymmeneksi tunniksi. Itselläni tällä hetkellä noin 70h pelattuna.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi