Edellinen Prime-sarjan osa Corruption julkaistiin Wiille jo vuonna 2007. Tuoreinta lukua tarinalle ehdittiin ensin huhuilla ja toivoa lähes epäuskoon asti, kunnes vuonna 2017 nelonen julkistettiin virallisesti ilman sekuntiakaan varsinaista pelikuvaa. Alun perin Bandai Namcolle ulkoistettu kehitys ei sujunut Nintendon vaatimustason mukaisesti, joten koko projekti jouduttiin käynnistämään uusiksi Retro Studiosin toimesta vuoden 2019 tienoilla. Nyt lopputulos on viimein näpeissä, kun teos saapuu molemmille Switch-konsoleille.
Mites McKenzie?
Heti alkuun voidaankin helpotuksesta huokaisten todeta, että Metroid Prime 4: Beyond on erittäin hyvä videopeli. Se ei takuuvarmasti miellytä kaikkia aiempien osien faneja, joiden mielestä mikään ei saa muuttua. Se ei myöskään toimi kaikille hektisiin ja kädestä piteleviin nykypeleihin tottuneille verkkaisen tahtinsa sekä jokseenkin omintakeisen rytmityksensä vuoksi. Avoimin mielin seikkailuun sukeltaville luvassa on kuitenkin noin 15 tunnin edestä tunnelmallista tutkimista, ikiaikaisia mysteereitä, kykyjen kehittelyä sekä toimivaa räiskintää kuorrutettuna hyppysellisellä ärsyttäviä sivuhahmoja.
Sivuhahmot ovat saaneet suhteettoman paljon palstatilaa jo ennen pelin julkaisua, ja kaikesta tästä voimme syyttää Myles McKenzien lörpöttelyä ennakkomateriaaleissa. Kontekstistaan irrotetun osion ohella suurin kohu juontanee juurensa siitä, että Metroideissa on perinteisesti tutkittu mystisiä maisemia ylhäisessä yksinäisyydessä, joten puheripulilla varustettuja sivuhahmoja ei kaivata tunnelmaa pilaamaan.
Nettimainettaan huomattavasti harmittomampi McKenzie sekä muutamat muut Galactic Federation -järjestön edustajat jäävät lopulta melko vaatimattomaan rooliin, toimittaen lähinnä vihjepuhelimen virkaa. Toisin sanoen ainakaan oma Metroid-kokemus ei kärsinyt väen lisääntymisestä. Vihjeiden antamisessa kaverit ovat kuitenkin umpisurkeita. Apurit korostavat täysin päivänselviä asioita, mutta eivät mainitse oikeasti oleellisia juttuja. Kun muutamaan otteeseen tietyn biomin selvittämisen jälkeen oma punainen lanka pääsi katkeamaan, oli radiosta turha odottaa mitään vihjettä. Koko viritelmä toimii siis melko hullunkurisesti.
Kuumaa hiekkaa ja kosteita viidakoita
Rakenteeltaan Metroid Prime 4: Beyond kosiskelee avoimen maailman ratkaisuja. Parin ensitunnin lineaarisemman kokemuksen jälkeen temmellyskentäksi avautuvat Sol Valley -aavikon hiekkadyynit. Alueena autiomaa on melko suuri, mutta varsinainen tekeminen siellä pelkkien siirtymien lisäksi jää vähäiseksi – lukuun ottamatta loputtomalta tuntuvaa kristallien keräilyä sekä muutamaa zeldamaista pyhäkköä, joiden suorittaminen on pitkälti vapaaehtoista.
Aavikolla matkaa ei taiteta jalkapatikassa, vaan automaattisesti Samuksen alle kasatuvalla kyberprätkällä. Varsinaisten biomien väliseksi joutomaaksi suunniteltu Sol Valley tuntuu tavallaan turhalta ja irralliselta kokonaisuudelta huomattavasti personaalisempiin kenttiin nähden. Toisaalta dyyneillä kurvailu on leppoisampaa ja viihdyttävämpää kuin mitä etukäteen pelkäsi.
Varsinaiset kentät tarjoilevat melko putkimaista etenemistä komeilla näkymillä ryyditettynä. Ehtaan Metroid-tyyliin tietyissä paikoissa joudutaan vierailemaan useampaan otteeseen. Osa ovista ja onkaloista pysyy lukittuina, kunnes Samus saa haalittua tarvittavat kyvyt esteiden päihittämiseen.
Matkan varrella päivitetään hyvin perinteisistä lisukkeista koostuvaa asevalikoimaa sekä puvun ominaisuuksia. Esimerkiksi jäiset ammukset auttavat menoa laavaplaneetalla ja toisin päin, eli ei suuria yllätyksiä tällä saralla. Etukäteen mystisiltä kuulostaneet psyykkiset voimatkin paljastuvat käytännössä melko arkipäiväisiksi keinoiksi avata lisää lukkoja tai vaikkapa käyttää tarttumiskoukkua tarkoitukseen suoduissa kohtauksissa.
Tietynlaisen putkimaisuuden hyvänä puolena on, ettei eksymistä pääse tapahtumaan missään vaiheessa turhautumiseen asti. Aiemmin mainitut punaisen langan katoamiset voi lopulta laskea yhden käden sormilla, ja näistäkin valtaosa luultavasti johtuu ihan puhtaasti oman keskittymiskyvyn puutteista. Illuusio kokoaan suuremmista maailmoista kasataan joka tapauksessa hyvin taidokkaasti, sillä kenttien suppeuden tajuaa vasta ne täysin koluttuaan.
Tutkimisen riemumatka
Tutkimisen ohella Metroidin toinen merkittävä osa-alue koostuu räiskinnästä. Paukuttelun voi jakaa niin ikään kahteen puoliskoon. Tyhmien ja yleensä suoraan päin rynnivien perusmörököllien lahtaaminen edustaa melko kuivakkaa ja itseään toistavaa puuhaa, tuoden puisevia muistoja jostain vuosituhannen alkupuoliskolta. Lukuisat välipomot tuovat niin ikään kaikuja menneisyydestä, mutta positiivisella tavalla. Isoilla kammotuksilla on enemmän tai vähemmän selkeitä heikkouksia, joiden paikallistaminen ja hyödyntäminen ovat oleellisia juttuja mittelöissä menestymisen kannalta. Sopivan kiihkeät kohtaamiset tarjoavat mukavaa haastetta ilman liiallista hampaiden kiristelyä.
Ohjaustyylien suhteen Metroid Prime 4: Beyond antaa kiitettävän määrän valinnanvaraa. Wii-aikakaudella trilogiaan tutustuneet arvostanevat liiketunnistukseen nojaavaa kahden Joy-Conin ratkaisua, jossa oikean käden kapula toimii samalla tähtäimenä. Switch 2 -versiossa päästään kokeilemaan myös konsolin uutta hiiritoimintoa, mutta omaan makuun tämä tyyli osoittautui kankeimmaksi tavaksi pelata lähinnä ergonomiansa vuoksi. Itselle toimivin ja samalla rennoin tyyli on seikkailla kahden tatin taktiikalla Pro-ohjaimen voimin.
Teknisesti uutukainen näyttää upealta ja pyörii loistavasti. Etenkin muutamat alkupuolen maisemat aiheuttavat akuuttia ihastelua, jollaiseen Nintendon konsoleilla on harvoin tehokkaampien isoveljien puristuksessa aihetta. Keskivaiheen tylsänharmaita kaivoksia olisi saanut olla vähemmänkin, mutta joka tapauksessa visuaalinen toteutus ansaitsee ehdottomasti kehut.
Kyseessä ei ole kuitenkaan täydellinen peli. Tiettyjen rytmitysongelmien ohella se kärsii tarinankerronnan köyhyydestä. Tietynlainen mystiikka ja oudon ympäristön omatoiminen tutkiminen tavallaan kuuluu asiaan sekä sarjan henkeen, mutta motiivit asioiden tekemiseen ovat usein hukassa. Esimerkiksi koko taustatarinan sekä planeettaa aiemmin asuttaneen Lamorn-kansan kohtalonhetkien selviämisen voi helposti sivuuttaa jopa vahingossa, kun juonta yhteen punovat tiedonrippeet piilotetaan laiskasti pääreittien ulkopuolelle.
Metroid Prime 4: Beyondiin kannattaakin suhtautua rauhallisen temmon tutkimusmatkana, jossa skanneri laulaa eikä yhtään kiveä jätetä kääntämättä. Tällöin kokemuksesta saa kaiken irti, ja lopputulos tarjoaa erittäin onnistuneen paketin toimintaa, kevyttä pulmanratkontaa sekä ennen kaikkea kosolti fiilistelyä. Valtavirrasta poikkeavaa ensimmäisen persoonan seikkailua kaipaaville tätä kehtaa suositella, oli sitten kokemusta vanhoista osista tai ei.
