Onneksi tähän vaivaan on toisinaan ratkaisu nimeltään maksullinen (tai ilmainen) lisäsisältö, joka tarjoaa pelattavaa myös lopputekstien pällistelyn jälkeen.
Tässä tapauksessa tuo kyseessä oleva hyvä peli on Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge, viime vuonna julkaistu toimintanimike, joka sai arvostelussamme (klik) kosolti kehuja. Nyt tähän suoranaiseen helmeen on tuotu tarjolle maksullista lisäsisältöä, joka tarjoilee koettavaa useammaksikin toviksi. Ainakin osalle pelaajista.
Yojimbo tarkoittaa henkivartijaa
Mitäpä äskettäin julkaistu Dimension Shellshock -nimen saanut sisältö sitten tuo tullessaan? Uutuuttaan kiiltäviä hahmoja, tuoreita ulkoasuja jokaiselle taistelijalle, lisää menevää musiikkia sekä täysin upouuden Survival-pelimoodin.
Kaksi bränikkää taistelijaa ovat miekalla varustettu Usagi Yojimbo -pitkäkorva sekä Karai-ninja. Kummallakin on pitkä historia kilpparien tarinoissa, mutta onpahan Usagi Yojimbo tuttu myös omista sarjakuvistaan ja muista seikkailuistaan.
Uudet mätkijät ovat mukava lisä, vaikka noin periaatteessa kaikilla pelin hahmoilla on samanlainen arsenaali liikkeitä ulottuvillaan. Eroja löytyy lähinnä erikoishyökkäysten ulkoasussa ja muutamissa ominaisuuksissa. Näistä jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu muun muassa jänismiekkailijan nopeus ja Karain voimakkuus.
Lisärin mukana tulee uusia värivariaatioita jokaiselle hahmolle, joita aukeaa vielä lisää Survival-moodia pelaamalla.
Kevyet roistot
Suurin lisä Dimension Shellshockissa on Survival-pelimuoto, joka on kuin kevyt roguelite-tyylinen hupi.
Moodi alkaa pienellä alkuanimaatiolla, joka esittelee syyn sille, miksi hahmomme lähtevät mätkimään pahiksia eri ulottuvuuksiin. Sen jälkeen suunnataan hahmonvalinnan kautta hyppimään taistelusta toiseen.
Pelattavana ei ole saman tyylisiä laajempia kenttiä kuin tarinamoodissa, vaan koettavana on useampia yhden ruudun koitoksia, joissa otetaan yhteen eri sortin vihollisten kanssa. Homman nimenä on kukistaa kaikki kohdattavat viholliset ja pomovastukset sekä kerätä kristalleja, joiden avulla matkataan seuraavaan ulottuvuuteen toistamaan sama homma uudelleen. Viimeisessä ulottuvuudessa, jos sinne asti onnistuu pääsemään, odottaa vaikea pomovastus, jonka henkilöllisyys ei liene suuri yllätys.
Voi kuulostaa tylsältä, mutta hommassa on pari koukkua, jotka saavat toistamaan samaa puuhaa uudelleen ja uudelleen. Niistä ensimmäinen on jokaisen kentän lopussa valittava palkinto/kyky, joka voi vaihdella lisäkristalleista energiaa palauttaviin pizzoihin. Mukana on myös kaksijakoisia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi se, että sekä oma hahmo että kaikki viholliset tekevät muutamien matsien ajan tuplasti vahinkoa. Kaikista ominaisuuksista ei ole välttämättä omaan pelityyliin sopivaa hyötyä, mutta mukavaa hyödyn ja riskin tasapainoa niissä silti on.
Näiden eri vippaskontien lisäksi tarjolle avautuu myös mahdollisuus muuntautua pahishahmoksi. Jotkin kentän lopussa valittavana olevat kyvyt päästävät nimittäin ottamaan ohjat Rocksteadystä, Bepopista tai itse Silppurista. Näillä rettelöitsijöillä on omat pienemmät energiamittarinsa, joiden tyhjentymisen jälkeen palataan oman tutun hahmon rooliin.
Ilkimyksien vetimissä on hauska pistää jalkaklaanilaisia matalaksi. Näiden kehvelien liikearsenaali on kuitenkin sankarihahmoja pienempi, mikä on pienoinen harmi. Sen lisäksi vaikkapa ilmahyökkäys kierrättää samaa animaatiota kuin hahmon normihyökkäys maan päällä.
Se toinen koukku on kuin ananas pizzassa
Toinen suurempi jippo hommassa on kokemustasojen kerääminen. Mitä pidemmälle Survival-moodissa pääsee, sitä enemmän sankarit saavat uusia kykyjä. Alussa sankarit tuntuvat hieman heikoilta, mutta jo muutamien tasojen kerryttyä on energiamittarilla enemmän pituutta ja yksi odottelee plakkarissa käyttöään. Kokemustasot avaavat myös aiemmin mainittuja väripaletteja hahmoille.
Pikkuhiljaa hahmon kehittyessä alkaa myös matka loppuvastuksen luokse helpottumaan, mikä saa haluamaan "vielä yhden kierroksen". Tämän sortin pelaaminen ei toki ole kaikkien mieleen, kuten ananas pitsassa. Itse pidän ananaksesta etenkin osana yhden kotimaisen pizzaketjun pekoni-barbeque-taidonnäytettä. Lisäksi pidän Survivalista, mutta aivan kaikkien makunystyröitä se ei välttämättä hivele myötäkarvaan. Kuten se ananas.
Eri ulottuvuudet vaihtelevat männävuosien Japania muistuttavasta tulevaisuuden tuhoutuneisiin maisemiin. Mukana on myös 8-bittistä peliä imitoivat ympäristöt sekä sarjakuvamaiset ruudut.
Kilpikonnien sivuhahmokatraasta ja loresta innostuvat voivat tunnistaa ruutujen taustoilta monta sankaria ja pahista aina Pizzafacesta Ace Duckiin ja Mutagen Maniin. Tämä jos jokin on pieni mutta päheä lisä.
Parasta perhekokoisena pizzana
Survivalista on iloa yksin, mutta vielä isompaa viihdykettä siitä saa moninpelaten. Jo kahdella pelaajalla mäiske on suurta hupia, joskin ruudulla voi olla jo tällöin kiitettävän paljon vilskettä erikoisliikkeiden muodossa. Voisi kuvitella, että maksimipelaajamäärällä, eli kuudella, voi olla jo vaikeuksia pysyä toiminnan perässä.
Mutta moninpeli, sitä voi Survivalissa (kuten myös pääpelissäkin) suositella perin lämpimästi.
Kaikkinensa tästä uudesta moodista ei ehkä ole viihdyttämään yhtä pitkäksi aikaa kuin originaalipelimuodoista, mutta se on silti kiitettävän toimivaa hupia.
Vielä loppuun yksi sana musiikista, sillä originaaliseikkailun korvaherkut säveltänyt Tee Lopes on taas ymmärtänyt tehtävänannon paremmin kuin hyvin. Uudet rallit toimivat näet tökerön hyvin toiminnan taustalla. Esimerkiksi 8-bittisissä kentissä kuultava (ja hauskasti nimetty) I 8 a Bit Much on kuin suoraan männävuosien peleistä ja muut rallit potkivat kymmenien jalkaklaanilaisten voimalla. Oiva suoritus!
Pizzan hinnalla hupia moneksi tunniksi
Dimension Shellshockilla on hintaa kahdeksan euroa, joka tuntuu varsin passelilta hinnalta ainakin omasta mielestäni. Itse nautin Survival-moodista, mutta mikäli tämän sortin "saman asian tankkaaminen" ei ole omaan makuun, voi ostopäätöstä harkita pariin otteeseen.
Survival-pelimuodosta saa kyllä hupia useammaksi illaksi, etenkin jos on mahdollista kokea se moninpelinä. Joka ikistä hahmoa ei välttämättä halua kehittää kokemustasojen tappiin asti, mutta useamman kyllä. Uudet hahmot ovat myös oivia lisiä upouusien sävellysten ohella.
Kyllä tätä lisäriä varten on valmis pistämään kahdeksan eurorahaa tiskiin.
Lisää aiheesta:
