Nintendon vuonna 2001 julkaisema GameCube-konsoli täytti tänä vuonna pyöreät 20 vuotta.

Kyseinen laite näki päivänvalon Japanissa päivämäärällä 14.9.2001, kun taas Euroopassa odottelu jatkui aina seuraavan vuoden toukokuuhun asti. Julkaisun yhteydessä tarjolla ei ollut kovin montaa peliä, mutta aikojen saatossa tarjonta laajeni yli 600 nimikkeeseen.

Toimituksemme aatosteli haarukoida juhlan kunniaksi laitteen parhaat pelit, mutta kuinkas sitten kävikään. Yleensä yhdessä työstettäviin artikkeleihin löytyy sivustomme ylläpidosta useampia vastaajia, mutta GameCuben kohdalla tilanne oli kovin erilainen. Ainoastaan kaksi innokasta. Vaikuttaa siltä, että kyseinen laite ei ole ollut kovin suuressa suosiossa, kenties samaan aikaan markkinoilla olleet PlayStation 2 ja Xbox kiinnostivat enemmän?

Oli miten oli, ohessa kummankin kuution ystävän mielestä konsolin parhaat ja mieleenpainuvimmat pelit. Valinnanvaraa tuntui riittävän!

Petri Kataja

Yhden ja ainoan parhaan GameCube-pelin valitseminen voi olla tekemätön paikka. Masiinalla kun nähtiin sellaisia helmiä kuin F-Zero GX, Resident Evil 4, TimeSplitters 2 sekä 3, Soul Calibur 2 vierailevana tähtenään Link ja Eternal Darkness: Sanity's Requiem. Myös Super Mario Sunshine on hieno peli kokonaisine maailmoineen kaikkineen.

Jos valikomaa koettaisi rajata vaikka edes muutamaan, niin pitkällisen arvailun jälkeen voisin koettaa nimetä nämä kolme: Metroid Prime, The Legend of Zelda: The Wind Waker ja Paper Mario: The Thousand-Year Door. Varsinaisia helmiä kaikki!

Metroid Prime toi pelisarjan ensimmäistä kertaa kolmiulotteiseen maailmaan ja vieläpä todella hulppeasti. Pelaajat lähetettiin tutkimaan vihamielisillä olennoilla kansoitettua Tallon IV -planeettaa, jonka eri alueet aukenivat koluttavaksi uusien varusteiden myötä. Toimivat kontrollit ja tunnelmallistakin tunnelmallisempi musiikki kruunasivat koko hoidon. Ei tästä voi olla pitämättä.

The Legend of Zelda: The Wind Waker on yksi suosikkipeleistäni ja etenkin oma suosikki-Zelda-seikkailuni uusimman Breath of the Wildin kanssa. Ensimmäiset hetket seikkailun kanssa olivat aikoinaan todella epäuskoiset, ja mieli teki marssia takaisin kauppaan palauttamaan pökäle pois silmistä. Onneksi tunnin päästä meno oli kovin erilainen, ja lopulta nimikkeen aava meri, ilmeikkäät hahmot, lumoavat musiikit ja yhtymäkohdat sarjan aiempiin osiin voittivat puolelleen. Upea kokemus kaikkinensa.

Paper Mario: The Thousand-Year Door on puolestaan täydellinen esimerkki astetta kevyemmästä roolipelistä, joka on kyllästetty höpsöllä huumorilla. Pelaajat saivat ohjattavakseen paperisen version Nintendon ikonisesta putkimieshahmosta, joka suuntaa Rogueport-kaupunkiin maagisen kartan saattelemana. Tuotos lainaa paljon Paper Mario -edeltäjältään ja muovaa koko hoidosta todella toimivan kokonaisuuden, jossa on useammat kohokohdat aina taivaalla leijuvasta taisteluareenasta junaan sijoittuvaan "murhamysteeriin". Kyseinen peli on jumissa GameCubella, sillä minkään sortin remasterointia ei ole tarjolla eikä nimikettä ole saatu koettavaksi vaikkapa Nintendo Switch Online -palveluun.

Nämä kolme kruunaisin parhaimmistoksi. Niin ja Resident Evil 4 tietenkin myös. Koska Resident Evil 4 on mainio.

Niko Lähteenmäki

Vai että GameCube! Nintendon sympaattinen kantokahvainen kuutio tarjosi kyllä paljon hyviä muistoja. Katajan Petri tuossa jo mainitsikin oikeastaan kaikki parhaimmat nimikkeet, joskin kaikkia niitä en itse omistanut. Onneksi laadustaan ja tätä nykyä myös markkinahintatasostaan tunnettu Paper Mario: The Thousand-Year Door on löytänyt myöhemmin tiensä pelihyllyyni, ja voinkin rehellisesti todeta sen olevan sarjansa paras teos. Lisäksi Dreamcastilla alkujaan päivänvalon nähnyt Skies of Arcadian Cube-versio on sekin sangen pätevä roolipeli, joka tarttui mukaan aikuisiällä. Listallani on vielä muutama nimike, jotka hyllyyn pitäisi saada, mutta voipi olla, että sopivan tarjouksen löytäminen voi viedä aikaa...

Mutta että paras peli? Kyllä Eternal Darkness ja Metroid Prime taistelevat kruunusta rinta rinnan, kukin täysin eri avuilla. Jälkimmäinen on kestänyt huomattavasti paremmin aikaa, mutta ensimmäinen taas oli niin päräyttävä kokemus ilmestyessään, että annetaan nostalgian viedä ja sanotaan Silicon Knightsin Eternal Darkness: Sanity's Requiem. Pronssille kiilaa saman pelistudion Metal Gear Solid: The Twin Snakes, jota monet tuntuvat inhoavan sen överiyden ja uudelleen äänitettyjen replojen vuoksi. Itse taas olen sitä mieltä, että oli hauska nähdä erilainen tulkinta Hideo Kojiman klassikosta. Onhan se aivan helvetin överi, mutta onhan se myös viihdyttävä ja pelillisesti mainio.

Erityismaininnan haluan antaa vielä Donkey Kongalle ja erityisesti Donkey Kong: Jungle Beatille. Miksikö? Koska bongorummut!

Lue myös:

Kommentit

Cuben hommasin jo silloin julkaisun aukoihin. 

Tullu hommattua sille aivan tajuton määrä pelejä ja niitä pyörittää aluevapaa oranssi hdmi gamecube.

Täytyykin aloittaa tuo Paper Mario, heti kun olen saanut sen N64 version pelattua.

Ei ollenkaan huonompi peli ottaa työn alle, etenkin jos N64:n Paper Mario oli omaan makuun! Samantyylistä, mutta ainakin omasta mielestä vielä parempaa menoa tarjolla.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi