Valtavia pelitapahtumia peruttu. Pelejä toisensa perään myöhästynyt. Uuden konsolisukupolven ilmestyminen ajallaan vaakalaudalla. Koronavirus jyllää maailmalla myllertäen samalla pelimaailmaa oikein olan takaa – meillä kotosuomessakin joudutaan katselemaan maailmanmenoa enemmän tai vähemmän eristyksistä. Mutta tämähän ei ole maailmanloppu, ainakaan pelaajan näkökulmasta. Olkaa siis hyvät, vinkkejä akuutin karanteenitylsyyden välttämiseksi.

Jaakko Herranen

Tietysti kyhjötän yksin sikiöasennossa nurkassa, verhojen takana. En edes ajattele mahdollista tulevaisuutta, vaan listaan mielessäni peräjälkeen niitä pahimpia kauhuskenaarioita ja odotan hiljaista kuolemaa.

No ei. En ole koskaan ollut järin sosiaalinen eläin, ja etätyötkin sujuvat ilman mitään ongelmia, niin koronakaranteeni on monessa suhteessa jopa nautinnollisempaa kuin normaali arki. Pieni huolenhäivä takaraivossa kolkuttaa, koska työmatkapyöräily, se ainut hyötyliikunta on vähentynyt minimiin. Leväytin silti retkipatjan olohuoneen lattialle, ja olen yrittänyt edes jotain etäisesti liikkumista muistuttavaa tehdä siinä.

Niin, ja onhan meillä kaikilla se häpeilty ja salailtu ”pile of shame” -läjä, josta löytyy taatusti pelaamisen arvoisia nimikkeitä. Itsellä on nyt työn alla aikoinaan arvosteludeadlinen vuoksi läpi pelattu mutta hävettävän vähälle jäänyt The Witcher III: Wild Hunt tyystin pelaamatta jääneine lisäosineen. Myös valtavaksi paisunut GTA Online on houkutellut takaisin Los Santosin kaduille, tarkoituksena kohota hiljalleen bisnesmaailman huipulle, lopputavoitteena hoitaa pois odottelemaan jääneet kasino- ja Doomsday-ryöstötehtävät. Julmetun mukavaahan tuo on, vaikka kokonaisuus tuntuukin jo venyvän ja paukkuvan niin isoksi, että jopa Xbox One X on hätää kärsimässä paketin kanssa. Lataustauot ovat Commodore 64:n luokkaa, eikä käyttöliittymä vastaa enää pelin nykytarpeisiin. Ja se grindaamisen määrä, voi hyvä luoja sentään! Maininnan ansaitsee muuten myös Sea of Thieves, joka on mukavalla köörillä oikein hauskaa puuhasteltavaa. Tosin sisällönpuute ja turhan äkäiset kanssapelaajat tuntuvat muutaman pelitunnin jälkeen olevan läsnä edelleen, joskin pienemmissä määrin.

Pelaajat elelevät kyllä noin muutoinkin kissanpäiviä, tuputetaanhan pätevää tahkottavaa joka paikasta. PS Plus, PS Now, Games With Gold, Game Pass, Epic Store, Steam – en minä ymmärrä, miten kaiken tämän kanssa ylipäätään voi tulla tylsää.

Ainiin, ja tukekaa suomalaista musiikkiskeneä, joka on hätää kärsimässä. Esimerkiksi keikalla.fi onnistui tarjoamaan huhtikuun ensipäivinä kerrassaan mainion Martti Servo ja Napander -keikkaelämyksen Turbo Yösydämen kera!

Senja Littman

Töitä. Kuulun niihin harvoihin suomalaisiin, jotka joutuvat tällaisena aikana käymään ihan oikeissa töissä. Mutta kun viimein pääsen kodin turvaan pitkän ja raskaan työpäivän päätteeksi, niin pelaan tietysti Animal Crossing: New Horizonsia.

A-P Kuutila

Koronahässäkkä ei ole vielä vaikuttanut arkeeni kovinkaan paljoa. Käyn töissä normaalisti, ja tapaan edelleen niitä paria ihmistä, joita tapaisin muutenkin. Väistämätön lomautus on kuitenkin tulossa, joten onhan se hyvä, että pelattava ei varmasti lopu kesken. The Witcher 3 on edelleen todella vaiheessa, minkä lisäksi pelikirjastoni suorastaan pursuaa pelaamattomia nimikkeitä. Hävettää ihan moinen, mutta niitä vain on vuosien saatossa päässyt kertymään. Tällä hetkellä pelimieleni on kovin levoton, enkä oikein osaa keskittyä mihinkään. Olenkin viime päivinä kokeillut DOOMia, Shadow Warrioria sekä Batman Arkham Asylumin uusioversiota. Myös Stardew Valley houkuttelee, ja olen miettinyt rankasti modatun Skyrimin jatkamista taistelukyvyttömällä bardilla.

Pelaamisen lisäksi voisin kuluttaa aikaani Netflixin parissa sekä kirjoittamalla. Seuraava kirja kun ei itsekseen kirjoitu, ja sen työstöön saisi käytettyä tunnin jos toisenkin.

Petri Leskinen

Pelaaminen on jäänyt vähemmälle, mutta hyviä sarjoja on onneksi palveluntarjoajat täynnä. Maanantai on Westworld-päivä, tiistai on pyhitetty Better Call Saulille, keskiviikkona nautitaan jotain backlogista, torstaina tulee uusi jakso Alex Garlandin Devs-tieteisjännäristä, perjantaina fiilistellään leffailtaa vaimon kanssa ja niin edelleen. Netflixinin tarjonnasta kannattaa katsoa ehdottomasti Tiger King: Murder, Mayhem and Madness. Amerikka on mahtava maa, kuten kyseinen dokumenttikokonaisuus näyttää!

Tarja Porkka-Kontturi

Paras hetki päivästä on aamu (eli aamupäivä eli päivä eli milloin satun nousemaan lopulta peiton alta), jolloin keittelen aamukahvit Niilo22 taustalla pyörien ja luukutan muutamat voimabiisit joogan lomassa. Siinä jaksaa sitten vilkaista apokalypsiuutiset ja panikoida hetken ennen kuin käynnistää läppärin ja pleikkarin. Viihdeuutissisällön tutkailun lomassa huutelen turhia koulunkäyntiohjeita tyttärelle ja rapsuttelen kissoja. Välillä siivoan vimmatusti, koska mitäpä sitä muuta naisihminen tekisi poikkeustilan vallitessa. Opiskelijapojalleni lähettelen Make Uusimaa great again -tsemppauksia, hän kun on etelän vankina nyt ties miten kauan.

Moneen vanhaan pelilemppariin on tullut piipahdettua takaisin, esimerkiksi Bloodborneen piti käydä luomassa ruttotohtori ajankuluksi. Destinyä yritin fiilistellä myös, mutta se jätti kylmäksi nyt. Dead by Daylight ja Warzone on olleet kovassa peluussa, Apexin ranked sekä muutama surullinen Fortnite-matsi siinä kaverina. The Forestissa on kohta toinenkin kylä valmis.

A Plague Tale yhä odottelee keskittymiskykyni elpymistä, yhdessä muun maailman kanssa. Ei kannata odotella henkeä pidätellen, tätä voi kestää hamaan tulevaan. Kuten Niilokin neuvoi, välttäkää sitä lähikontaktia. Mutta henkinen yhteys ONH!

Tommi Viitanen

Aina tilanteessa, jossa pitää pysyä jonkin aikaa neljän seinän sisällä, aloittelen jonkun rennohkon, hidastempoisemman peliprojektin. Isometriset ropellukset ovat tässä kohtaa loistokas vaihtoehto: ne ovat yleisesti rentoja ja pitkiä. Rauhallisen klikkailun lomassa aika kuluu kuin siivillä.

Sainkin vihdoin pelattua ensimmäisen Pillars of Eternityn läpi maaliskuun aikana, joten importtasin samaisen hahmon suoraan jatko-osaan ja siirryin sen pariin. Ykkösosa oli oikein kelpo, mitä nyt varsinkin alussa pelaaminen tuntui välillä laahaavalta. Jatko-osan kohdalla kaikkea sisältöä on paranneltu huomattavasti: pelimekaniikoista hahmokehitykseen, parempiin grafiikoihin ja helpommin soljuvaan tarinankerrontaan. Parhaan kokemuksen kuitenkin saa pelaamalla molemmat pelit läpi peräkkäin, koska ne yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi. Ensimmäisessä pelissä luodun hahmon voi tosiaan importata suoraan jatko-osaan ja tarina jatkuu. Eeppistä hupia! Molemmista osistahan julkaistiin vähän aikaa sitten myös konsoliversiot.

Lisäksi arvostelupuolella olisi ainakin yksi peli pelattavana, joten eiköhän huhtikuukin tässä heilahda nätisti läpi. Yrittäkää pitää hauskaa myös poikkeusaikoina! Ja muistakaa ulkoillakin välillä, siellä on monin paikoin nyt mukava käppäillä, kun muita ihmiseläimiä tulee vastaan harvemmin.

Tero Lepistö

Aamupäivisin lakeuksilla käydään kotikoulua sekä -eskaria, hermoja säästämättä. Nyt kun Viaplayn Maija Poppaset ja Aladdinit sekä Netflixin Ninjagot on jo liian moneen kertaan koluttu läpi, parasta koko perheen viihdettä pakollisten askareiden jälkeen lienee Game Passista bongattu Two Point Hospital. Siinä ei sentään tarvitse kuunnella surkeita dubbauksia.

Kun illan tullen kiltit piltit laitetaan nukkumaan, täyttyy televisio K18-materiaalista Doom Eternalista Modern Warfaren taistelukentille. Tai luultavimmin ruudulla pyörii yhä se perhanan sairaalapeli, joka on ihan liian koukuttavaa näpertelyä. Niin ja päivän puolivälissä pitäisi yrittää ulkoillakin, ettei järki lähde. Pelaamista on joka tapauksessa harrastettu viime aikoina ennätysmääriä.

Petri Kataja

Oma karanteenini on vasta alkanut, mutta jo tässä ajassa on selkeä kuva sopivasta puuhasta tullut. Digitaalista viihdettä tulee haettua pitkästä aikaa Viaplayn elokuvien kautta sekä tuttuun tapaan katsomalla Netflixin sisältöä. Jälkimmäisen kattauksesta uskallan suositella muillekin Castlevania-sarjaa, jonka äskettäin julkaistu kolmas kausi oli yhtä hienoista nytkähdystä huolimatta suorastaan upean hidastempoista, hyvädialogista ja mielenkiintoista upeutta.

Pelien puolella jotakuinkin täydellistä viihdykettä on Switchille vastikään julkaistu Animal Crossing: New Horizons. Pelissä pelaaja tiputetaan saarelle, jota pääsee asuttamaan ja muokkaamaan oman maun mukaan. Jo oman tönön varustaminen ja koristaminen ovat mukavaa ajanvietettä, joka vie ajatukset pois viruksista ja karanteeneista. Ohessa kuva omasta hahmostani Midgar-nimen saaneella saarellani.

Kuntosalille kun ei pääse, ajaa Ring Fit Adventure (käyttöään odottaneiden painojen ja kahvakuulan ohella) kuntoilupuolen. Ja näin samalla uskaltautuisin suositella lapsiperheille äskettäin arvostelemaani Hidden Through Timea, josta uskoisin olevan hupia myös perheen pienemmille.

Joona Suonperä

Kyllähän tämä hallitseva tilanne on vaikuttanut arkeen, vaikka vielä ihan hyvin porskutellaankin eteenpäin. Etätyö on tullut tutuksi, ja kotona työskentely onneksi onnistui vallan joustavasti kohdallani. Hieman outoa on kieltämättä tämä erakoituminen ollut, mutta en vielä valita. Siis vielä. En minä ihmisten ilmoilla muutenkaan tykkää liikkua. Harrastukset toisaalta ovat harmillisesti vähän nyt jääneet, kun kuntosalille ei enää uskalla mennä.

Virtuaalimaailmassa puuhaa riittää, vaikkakaan nyt ei oikein mikään peli kesken ole. Tulevia pelejä siis odotellessa. Ajoittaiset Call of Duty: Modern Warfare -hetket ovat oikein kivaa puuhaa kavereiden kanssa etänä, ja lautapelit sitten kotiväen hupina. Vinkkaankin kaikkia pelaamaan muiden huushollin asukkaiden kanssa kivoja lautapelejä! Näin saatte seuraa toisistanne tämän kurjuuden keskellä. Miehille myös heitän haasteena etätyöparran kasvattaminen (älä kuuntele vaimoa tässä). Tällä hetkellä puolisoni hermo on jo meillä koetuksella lisääntyvien karvojen myötä, niin saa nähdä miten rikki ollaan keväällä. Tällä hetkellä etätyöstä on sovittu toukokuun loppuun asti.

Tsemppiä kaikille, pysykää turvassa!

Kirjaudu kommentoidaksesi