Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Pelejä on aikojen saatossa tehty vaikka sun mistä aiheesta ja lähteestä ammentaen.

Kirjoistakin pelaamismuotoista viihdettä on tehty monen monta kertaa. Esimerkkeinä vaikkapa yltiösuositut The Witcher -pelit, toissavuoden Agatha Christie: Hercule Poirot – The First Cases ja lukuisat Sherlock Holmes -tuotokset. Jos toimituksemme saisi päättää, olisi monta muutakin kirjaa, jotka voisi vallan mainiosti muovata pelien muotoon.

Risto Karinkanta

Monet scifi-kirjat suorastaan kutsuvat pelikonversioita. Joistain kirjoista on mahdollista saada puhdasta inspiraatiota, kuten Philip K. Dickin romaanista Palkkionmetsästäjä tehty Blade Runner -elokuva ja -peli todistavat. Mielenkiintoisia inspiraation lähteitä narratiivisille seikkailuille voisi löytää esimerkiksi Ursula Le Guinin teoksista, kuten Osattomien planeetasta.

Isompia markkinoita saattaisi löytyä strategia- ja ammuskelipelien joukosta. Tällöin ylittämätön mahdollisuus löytyisi Orson Scott Cardin Ender-kirjasta, jossa ihmiskunta käy sotiaan ötököitä vastaan. Ja hei, juurihan Starship Troopersistakin saatiin peliä ulos!

Jyri Jokinen

Olen foorumin puolella mainostanut äärimmäisen viihdyttävää kirjasarjaa Murderbot Diaries, jossa kontrollipiirinsä hakkeroinut turvallisuusandroidi pakenee omistajiltaan ja lähtee kiertämään galaksia. Murhabotiksi itsensä ristinyt keinoihminen haluaisi vain käyttää kaiken aikansa typeriä saippuaoopperoita tuijottaen, mutta olosuhteet heittävät hänet seikkailuun toisensa jälkeen.

Pelimekaniikkoja ei olisi vaikea tältä pohjalta kehittää. Ensinnäkin Murhabotti murtautuu rutiininomaisesti erilaisiin järjestelmiin, tiedustellen maastoa valvontakameroiden avulla ja selvittäen mysteereitä tietokannoista kaivamiensa videoiden ja muiden nauhoitteiden avulla. Botin ilmoille päästelemä drone-parvi tarjoaa hänelle jatkuvasti täydellisen tilannekuvan taistelukentästä, joten toimintakohtauksiin voisi saada mielenkiintoisen split screenin, jossa 16 lentohärvelin näkökulmat piirretään ruudun reunoille varoittamaan eri suunnilta iskevistä vihollisista.

Kaiken kruunaisi tietysti Murhabotti-tyylinen kuivan sarkastinen sanailu, joka kirjaa lukiessa aiheuttaa välillä mielipuolista hihittelyä. Martha Wells on onnistunut luomaan harvinaisen mielenkiintoisen universumin ja poikkeuksellisen sympaattisen päähahmon. Toivottavasti kirjasarja saa jatkoa, ja toivottavasti joku keksii tavan muuttaa tämän saagan peliksi.

Joonatan Itkonen

David Mitchellin mestariteos Pilvikartasto kääntyisi upeasti peliksi, jos siihen vaan osattaisiin panostaa. Useita eri aikakausia ja ihmiskohtaloita kattava teos hyppii lajityyppien välillä aina seikkailusta kyberpunkiin. Hyvissä käsissä tarinasta saisi mahtavan seikkailupelin, josta ei puuttuisi vauhdikkaita tilanteita tai tunnelmallisia käänteitä. Jos tekijöillä riittäisi rohkeutta, niin eri osa-alueet olisivat vielä radikaalisti erilaisia esitystavoiltaan.

Masentuneen säveltäjän traaginen rakkaustarina Kirjeitä Zedelghemistä toimisi visuaalisena romaanina. Luisa Reyn mysteeri kääntyy huoletta perinteiseksi point-and-click-seikkailuksi. Kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuva tarina maailmanlopun jälkeisestä maailmasta kävisi Uncharted-henkisenä spektaakkelina. Kyberpunk-henkinen jännäri Neo-Seoulin kaupungissa olisi omiaan ensimmäisen persoonan toimintaan. Mitchellin kirjasta tehtiin melkein kymmenen vuotta sitten yhtä nerokas elokuvasovitus, mutta epäilen vahvasti, ettei kukaan saisi rahoitusta näin erilaisen kollaasin luomiseen.

Perinteisemmästä päästä olisi toive nähdä kunnon sovitus Bram Stokerin kauniista goottilaisesta klassikosta Draculasta. Tästä ei ole saatu edes yhtäkään täydellistä elokuvasovitusta (vaikka Francis Ford Coppola pääsi aika lähelle), mutta epäilisin sen luonnistuvan pelinä varsin mainiosti.

Stokerin mainio teksti on epistolaarinen rakenteeltaan, eli jokainen luku on kirje, uutisleike tai päiväkirjamerkintä. Näistä voisi kutoa hienosti erilaisia kenttiä, joissa pelikokemus muuttuisi hahmon subjektiivisen kokemuksen myötä.

Alkupään selviytymiskauhu vähitellen muovautuu toimintapainotteiseksi seikkailuksi, jossa vampyriinmetsäjästäjät viimein kääntävät epätoivoisen taistelun edukseen. Lopussa päästäisiin kokemaan huikea takaa-ajo Transylvanian vuoristossa, jossa seikkailijat kohtaavat Draculan vahvimmat suojelijat. Mikäli Stokerin teksti on tuttu vain elokuvista, suosittelen lämpimästi siihen tutustumista ihan sen alkuperäisessä muodossa. Kyseessä on huikea kertomus, joka muistetaan syystä näin sadan vuoden päästäkin.

Petri Kataja

Muutamat kirjat tulevat mieleen tästä kategoriasta.

Luin joitakin vuosia sitten Patrick deWittin kirjoittaman Sistersin veljekset -kirjan (The Sisters Brothers), josta pidin huomattavan paljon. Heti opuksen lukemisen jälkeen teokseen perustuva elokuva julkaistiin tähtinään John C. Reilly ja Joaquin Phoenix. Villin lännen seikkailu kertoo Sistersin veljeksistä, jotka jahtaavat toista mieskaksikkoa sekä kultaa. Upea teos, mutta toisaalta Red Dead Redemption 2 on pitkälti täydellinen peli tässä maailmassa, joten ehkä tämä ei olisi se paras vaihtoehto.

Joten ehkä jotain muuta? Miten olisi Alexandre Dumasin klassikko Kolme muskettisoturia? 1600-luvun Ranskaan sijoittuva teos voisi olla vallan mainio avoimen maailman seikkailu miekkailuineen kaikkineen. Joku voisi toki nyt huudella, että Assassin's Creed Unity tosin on hitusen samanlainen, kerta se sijoittui Ranskaan, joskin seuraavalla vuosisadalle.

Kolmas ajatus on kirja, jonka lukeminen on vielä itselläni kesken, mutta jota pidän perin mielenkiintoisena. Tarkoitan Neal Stephensonin teosta Snow Crash, jota pidetään usein inspiraationa metaversumille. Vuonna 1992 julkaistu opus on tieteistarina, joka sijoittuu talousmullistusten jälkeiseen maailmaan. Tapahtumapaikkana oleva Los Angeles ei ole enää osa Yhdysvaltoja, koska liittovaltion hallitus on luovuttanut suurimman osan vallastaan ja alueestaan yksityisille organisaatioille ja yrittäjille.

Tärkeimpiä asioita maailmassa tuntuvat olevan hakkerointi, autot, isot yritykset sekä... pizzan toimittaminen ajallaan. Mikäli tässä viimeisimmässä toimessa epäonnistuu, on kuriirille luvassa isot sanktiot. Opus myös hahmotti ensimmäisenä metaversumin, johon pystyi liittymään oman tietokoneen ja virtuaalilasien avulla. Mielenkiintoinen kirja, jo ensimmäisen puoliskon perusteella.

Jaa mitä, scifi-seikkailu synkeässä maailmassa kuulostaa hieman Cyberpunk 2077:ltä? Ähhhhh. Miten olisi uusi peli Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -teoksesta? Edellisestä on turkasen pitkä aika.

Lisää aiheesta:

Kirjaudu kommentoidaksesi