Peliarvostelut

Jatko-osassa on vähemmän titaaneja, mutta täysin toisistaan poikkeavia vihollisia ja tarinoita.

Tästä ei yön ritarin turpakäräjät parane Arham Cityn sisällissodassa!

Puolivuosikymmentä sitten ilmoitettu, ja siitä lähtien Rockstarin pohjattoman lompakon nollakohtaa etsimässä ollut L.A. Noire on vihdoinkin täällä. Mutta onko huippunsa hiottu MotionScan-kasvoanimaatiotekniikka ollut hintansa väärti, vai hukutaanko hyvien yritysten, mutta huonojen toteutusten valtaisaan suohon?

Tein työtä jolla oli tarkoitus. Nyt olen CSI-kyttä.

Activisionin ja EA:n heppienheiluttelu on kulminoitunut veriseen nurkkavääntöön kahden toisiaan ulkoisesti kovasti muistuttavan pelisarjan välillä. EA:n maatilan edustaja kukkotappelussa vuonna 2011 on edesmenneen Pärssisen sijaan Battlefield 3, jonka olisi muun muassa määrä auttaa Call of Dutya mätänemään ytimestään.

Tunnelmallisempaa peliä saa hakea. Vaikken 80-lukua elänytkään, voin tuntea sen potentiaalin nostalgisuudelle tätä pelatessani. Suoraan Scarfacesta revitty neon-Miami toimii esikuvana pastellisävyiselle Vice Cityn kaupungille, joka on täynnä erilaisia ympäristöjä (San Andreas tottakai monipuolisti tämän potenssiin neljä, mutta ei siitä sen enempää). Kaupungin oppi tuntemaan paremmin kuin omat taskunsa - johtuen useista sadoista tunneista, joita tähän GTA-peliin tuli upotettua.

Monster Hunter Tritä on hyvin vaikea tiivistää millään lailla koska peli itsessään on aika laaja ja siitä kertominen vaatii yleensä novellin. Sen suositteleminenkin on arveluttavaa puuhaa siihen vaadittavan ajan takia. Kärsivällisyyden kautta peli aukeaa ja loputon varusteenluonti kierre alkaa. Peliä ei siis pelata tarinan takia vaan kaikista muista syistä joihin lukeutuvat moninpeli, pelattavuuden haastavuus ja sen tuoma mielihyvä.
Tätä mielihyvää siivittävät mm. yksityiskohtaiset grafiikat, upeat musiikit ja realistiset ääniefektit jotka niin ikään luovat hienon tunnelman.

The Legend of Zelda: Twilight Princess.

Pelin alkaessa Link on normaali "talonpoika" jolla on jokapäiväiset tehtävänsä, joihin lukeutuu mm. karjanhoito, kalastelu ja kyläläisten auttaminen.
Pelin alku on varsin normaalia Zeldoja pelanneille, mene paikasta A paikkaan B, tee tehtävä ja saat itemin.
Kuitenkin hetken päästä seikkailun alkamisesta peli tempaisee täysin mukaansa
ja tarina ponkaisee nousuun, kuin raketti uutena vuotena.

Uncharted 3: Drake's Deception on sarjan paras peli - kun otetaan lukuun myös moninpeli. Yksinpeleiltään UC2 ja UC3 ovat suunnilleen tasoissa. Henkilökohtaisesti pidin enemmän UC2:n välinäytöksistä ja tarinakin oli kuljetukseltaan eheämpi. UC3:ssa tunnuttaan pomppivan nopeasti paikasta toiseen, mutta ainakin maisemat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, joten kyllästymistä ei pääse tapahtumaan. Näitä kahta peliä verratessa UC3:ssa on selvästi enemmän näitä pirun hienoja kohtauksia, joissa joka paikka sortuu, uppoaa tai putoaa. Hengähdystaukoja ei ole alkupäätä lukuunottamatta.