Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Petri Katajan blogi

Kyllä, vuonna 2002 julkaistu Soulcalibur II oli (ja on) upea peli. Taistelunimikkeen kokeneet lienevät kaikki samaa mieltä, mutta onko muistissa kuinka hyvä soundtrack tuotoksessa oikein oli (ja on)?

Project Soulin kehittelemä ja Namcon julkaisema taistelunimike jäi todennäköisesti monien mieleen paitsi toimivan mätkinnän takia, niin luultavasti myös vierashahmojen takia. PlayStation 2:lla taisteli Tekken-nimikkeistä tuttu Heihachi, Xboxilla vieraili Todd McFarlanen sarjakuvahahmo Spawn ja GameCubella säilää heilutti The Legend of Zelda -seikkailujen Link. Joka konsolijulkaisussa oli pelattavana niin ikään McFarlanen suunnittelema Necrid-örrimörri.

Kovakaliiberista musisointia

Mutta ne musiikit! Mainiota korvantäytettä oli kosolti. Sävellyksistä on virallisen soundtrack-julkaisun mukaan kiittäminen kuusikkoa Junichi Nakatsuru, Yoshihito Yano, Asuka Sakai, Rio Hamamoto, Ryuichi Takada ja Junichi Takagi.

Jo pelin intro oli (kulunutta sanaa käyttäen) eeppinen paitsi ulkoasultaan myös musiikeiltaan. Katsokaa vaikka oheinen GameCube-version alkuvideo.

Hulppea meno jatkui myös itse taisteluissa, sillä monessa kentässä kuullut sävelmät olivat myös mitä mainioimpia. Esimerkkinä vaikka Confrontation, Lakeside Coliseum -kentän tunnari, joka on oiva esimerkki Soulcalibur II:n musiikkitarjonnasta.

Entäs sitten Brave Sword, Braver Soul? Takin sekä Mitsurugin kotikenttä Kaminoi Castle - Sakura-dai Gate kuulostaa juuri näille kahdelle hahmolle sopivaksi. Kappale on myös pelin yksi suosituimmista ja sitä on kuultu myös muissa Namcon työstämissä peleissä, kuten vaikkapa Donkey Kongassa.

Chasing Death, Egyptian ruins -areenalla soiva kappale alkaa hitaasti, mutta saa nopeasti vauhtia alleen.

Hubris, pirtsakan Xianghuan kentässä soiva kappale, on kuin hahmon luonteen vastakohta. Oli miten oli, on kyseessä tunnelmallistakin tunnelmallisempi sävellys.

Aikoinaan oma suosikkihahmoni oli Seong Mi-na, kenen kotikenttänä toimi Hwangseo Palace - Phoenix Court. Taisteluareenalla soinut musiikki on nimeltään Sword of the Patriot, mutta toisin kuin kappaleen nimessä, ei hahmo taistellut miekan kera. Hurjaa.

Soulcalibur II on täynnä vallan mainiota kuunneltavaa, joten edelle läntätyt esimerkit oli suhteellisen vaikea valikoida tarjolle. Jotta ei olisi tarve kuunnella vain näitä muutamia valittuja sävelmiä, on ohessa videoupotus koko soundtrackiin.

Lisää aiheesta:

Hyvän musiikin vastapainona korvat voi puhdistaa vaikka tämän kamaluuden avulla:

Kirjaudu kommentoidaksesi