Peliarvostelut

Pokémon Legends: Z-A on pääosin tylsää kuin ABC, sisällöltään valitettavan EVVK ja näillä saavutetaan loppua lukuun ottamatta melko litteä EKG.

Ensimmäisen Tombi!-seikkailun veikeä meininki viihdyttää vuosikymmeniä myöhemminkin!

Tämä on varmasti söpöin teos, jonka olen ikinä kokenut.

Muutaman tunnin kestävä, ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava Goodnight Universe on hieno ja yllättävä tarina, jonka pääosassa on pieni vauva.

Sopivalla asenteella varustetuille kauan odotettu Metroidin paluu tarjoaa onnistuneen paketin toimintaa, kevyttä pulmanratkontaa sekä ennen kaikkea kosolti fiilistelyä.

Lisenssipeli, jossa fiilis on katossa jo sen tarjoamien ylläreiden vuoksi.

Värikäs Dispatch tuo interaktiivisen tarinankerronnan takaisin pelimarkkinoille.

R-Type Delta: HD Boosted on vuoden 1998 klassikon uskollinen ja armoton päivitys, joka ei päästä pelaajaa helpolla edes alhaisimmalla vaikeusasteella. Tämä sivuttaisräiskintä tarjoaa nostalgiannälkäisille koukuttavan haasteen, jossa menestyminen vaatii kolmen erilaisen aluksen ja taktisten erikoisaseiden täydellistä hallintaa.

Napakka korttitappelupeli monimutkaistaa hauskaa perusideaa tarpeettomasti.

Tiivistunnelmainen korttipeli luo napakan kokemuksen tappelusta ja Gun Fusta.

Herkullinen pulmaroguelike viehättää, mutta kärsii tallennusmahdollisuuksien puutteesta.

Jos on valmis antamaan anteeksi Kiinan muurin korkuisen oppimiskynnyksen ja lukuisat käyttöliittymähankaluudet, on Sacred 2 Remaster myös kovin buginen.

Viihdyttävä ja helposti lähestyttävä osoita ja klikkaa -seikkailu nostalgian nälkäisille.

Blumhouse Gamesin julkaisema kauhuilu Sleep Awake lankeaa genren pahimpaan syntiin: se ei ole kauhupeliksi järin pelottava.

Project Motor Racing tarjoaa parhaina hetkinään erittäin tyydyttäviä ajokokemuksia. Se kuitenkin ehdottomasti vaatii kaverikseen ratin ja vastustajikseen mieluiten samanhenkistä seuraa verkon kautta.

Octopath Traveler 0 on kaunis ja koukuttava rooliseikkailu, joka on yllättäen yksi vuoden parhaita pelejä.

Strategiaklassikko on kääntynyt moderniksi versioksi, joka kantaa mukanaan alkuperäisen pelin ilot ja synnit.

Loputtoman loopin toistaminen oli erittäin kiehtova kokemus DEATHLOOP-julkaisussa, mutta P1: Anchor Light alkaa kiristää hermoja jo muutaman toiston jälkeen.

Metapelimäinen sankareiden motivointipeli tuntuu hauskalta, mutta kädenlämpöiseltä.

Kun yksi aikakausi päättyy, niin läski tummuu.