Ruiskin valkoista mömmöä pitkin seiniä ja nautin joka hetkestä
Lika saa jälleen kyytiä, kun painepesuria heiluttavat puhtausintoilijat palaavat takaisin tuttuihin hommiin.
Lika saa jälleen kyytiä, kun painepesuria heiluttavat puhtausintoilijat palaavat takaisin tuttuihin hommiin.
Jurassic World Evolution 3 on parannus edeltäjästään, joskin yhä turhankin tuttu ja turvallinen lisäys sarjaan, joka ei tunnu uudistuvan vuosien saatossa.
RENNSPORT lupailee entistä syvemmän ja kokonaisvaltaisemman kokemuksen autopelien tosikäyttäjille. Totuus on ikävä kyllä tarinoita ankeampaa.
Ubisoftin vuosittainen tanssipelipäivitys maistui noviisille, mutta räiskyvä ja värikäs tanssipaketti kaipaisi hieman enemmän mielikuvitusta.
Kingdom Come: Deliverance II saa arvoisensa päätöksen liki täydellisen lisäosan myötä.
Anno-sarjan uusin osa jalostaa toimivaa konseptia, vaikkei tarjoakaan suuria läpimurtoja.
Wreckreation ottaa paljon vaikutteita Burnout-sarjasta, mutta sen siivet eivät kanna kovin pitkälle.
Jos vanhan koulukunnan point 'n' click -seikkailut maistuvat, on velvollisuutesi kokea Kate Walkerin saagan ensiaskeleet, vaikka remasterointi olisi voinut siloitella enemmänkin menneen ajan jäykkyyksiä.
Legendaarisen Bloodlinesin jatko-osa pettää odotukset, vaikka muodostaakin toimivan narratiivisen toimintapelin.
Team Ninja ja Platinum Games sopivat yhteen juuri niin hyvin kuin odottaa sopiikin.
Dragon Quest palaa entistä ehompana ja kauniimpana. Voi kun sen kaikki eri versiot olisivat yhtä helposti kehuttavissa.
Simon the Sorcerer Origins on ihastuttava paluu klassisen seikkailupeligenren juurille, johon on helppo rakastua yhä uudestaan.
Poikkeuksellisen hyvin toimiva ja tiivis rakentelu- ja resurssienhallintapeli.
Kameleontti ja lepakko palaavat parempana kuin koskaan, mutta onko uusioversio uusvanhasta keräilytasoloikinnasta sittenkään ysärihyppelyjen veroinen?
Ihmishahmot on niin nähty, loppuun kaluttu, menneen talven lumia, poissa muodista, minä ohjaan mieluummin… majakkaa, joka liikkuu omilla jaloillaan?
Yksi vuoden positiivisimmista yllätyksistä on tässä: Digimon Story Time Stranger vakuuttaa Digimon-ummikonkin pienistä käynnistymisvaikeuksistaan huolimatta, ollen varsin pätevä vuoropohjainen roolipeliseikkailu, jota edes Pokémon-puristien ei kannata ohittaa olankohautuksella.
Klassiselta Disneyn animaatioleffalta näyttävä 2D-selviytymiskauhuseikkailu Bye Sweet Carole on ulkoisesti korea, mutta pelillisesti hyvin turhauttava kokemus.
Vuotuinen jääkiekkopäivitys saapui tänä vuonna hieman aikaisemmin, mutta se tuntuu edelleen kovin samalta.
Little Nightmares -sarjan kolmas osa ei uudista kaavaa, vaikka tekijät ovatkin vaihtuneet. Lopputulos on tunnelmallinen mutta liian turvallinen jatko-osa, jossa on hämmentävän paljon tyhjäkäyntiä sekä turhauttavia toimintakohtauksia.
Electronic Artsin tuoreinta vuosittaista futispäivitystä on markkinoitu etukäteen kasvojenpesuna. Mutta miten yhtiö lunastaa lupauksensa?