Ihan syystäkin! Pelasin tuota helmeä itsekin hiljattain ja ai jummijammi, että joku on keksinyt kiehtovan idean. Mutta yksi iso asia nakersi iloani tavallistakin enemmän. Tuon yhden seikan takia en voi kruunata tätä yltiökehuttua nimikettä vuoden parhaaksi peliksi.
Paitsi jos pelaisi Xboxilla.
Talossasi kaipaan olla, huoneesta huoneeseen, kärsivällisesti
Blue Princen idea on todella kiehtova. Pelaajahahmo on perimässä salaperäisen Mt. Hollyn kartanon sillä ehdolla, että hän löytää kyseisen lukaalin huoneen numero 46. Matka läpi talon ei kuitenkaan suju ihan noin vain, sillä kartanon yksikään huoneista ei ole lukittu kahta poikkeusta lukuun ottamatta tiettyyn sijaintiin.
Kun pelaaja aloittaa uuden session, eli päivän, hän löytää itsensä talon aulasta edessään kolme ovea. Kupletin juonena on astua kyseisten ovien luokse ja päättää muutamista vaihtoehdoista se tila, mikä oven takaa paljastuu. Sijoittaako kahvan taakse suoraan eteenpäin johtava käytävä, vasemmalle vievä keittiö tai vaikkapa umpikujaksi paljastuva komero?
Eri huoneilla on toisaalle johtavien uusien ovien lisäksi myös eri ominaisuuksia: Varastosta löytää aina vähintään yhden timantin, avaimen ja kolikon. Kirjastossa pääsee tilaamaan ja lukemaan vaihtelevan hyödyllisiä opuksia. Kanttiinista voi ostaa esineitä. Kappeliin astuessa kukkarosta otetaan aina yksi kolikko kolehtina, halusi tai ei.
Ja vierasmakuuhuone antaa käyttöön lisää askelia, jotka toimivat ikään kuin energiana. Mitä enemmän askelia, sitä useampaan huoneeseen sankarimme jaksaa kävellä. Kun askeleet ovat loppu, päättyy päivä. Ja niin, koko kartano nollautuu yön aikana, joten edellispäivänä paikoilleen sijoitetut tilukset ovat seuraavana aamuna tiessään.
On pelaajan valinnoista kiinni paljastuuko uksien takaa reitti eteenpäin tai kenties jotain hyödyllistä roinaa. Kun pelin makuun pääsee ja uusia kamareita löytää, sitä kiehtovammaksi meno vain yltyy.
Edellinen otsikko oli viittaus Audioslaven Like a Stone -kappaleeseen, upea kappale
Tarjolle asetettavat huoneet arvotaan tarjolle enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Tämän satunnaisuuden takia matka voi useinkin loppua jonkin sortin umpikujiin, kun tarjolla olevissa tiloissa ei ole haluttuun suuntaan aukeavaa ovea. Asiaan pystyy vaikuttamaan jonkin verran, mutta silti matka ja näin koko päivä päättyy monet kerrat. Usein huoneissa liikkuessa on kuitenkin ehtinyt oppia jotain uutta, mikä auttaa seuraavien yritysten kanssa.
Kyseessä onkin tavallaan roguelite-tyylinen kokemus. (Erikoisesti kaksi muutakin vuoden 2025 suosikkiani ovat samantyylisiä kokemuksia: Hades II, omasta mielestäni vuoden paras peli, sekä The Rogue Prince of Persia, myös vallan mainio kokemus.)
Tarjolla olevien huoneiden lisäksi tarpeeksi pitkälle päästessä ongelmia aiheuttavat lukitut ovet. Onkin siis tarpeen napata taskuun joka mahdollinen avain, mitä vain pystyy haalimaan. Timantit myös, sillä niitä käytetään erityisempien kamarien rakentamiseen. Ei ole kerta eikä kymmenenkään, kun eteneminen päättyy resurssien loppumiseen.
Itselläni kävi (etenkin omasta mielestäni) liiankin monta kertaa huonoa tuuria huoneiden, avainten ja timanttien kanssa. Kun matka päättyy ties kuinka monetta kertaa putkeen avainten loppumiseen, niin kyllähän se kyrsi. Siitäkin huolimatta, että ovien lätkiminen paikalleen oli hauskaa kuin mikä. Aina sitä vaan halusi aloittaa uuden päivän.
Hades II tuhosi unirytmini hyvällä tapaa, Blue Prince huonolla
Yksi asia harmitti Blue Princessa enemmän kuin mikään. Kyseessä on myös se syy, miksi suosittelen aivan jokaista kokemaan pelin Xboxilla vaikkapa PlayStation 5:n sijasta. Tai jos nimike sattuisi joskus tulemaan Nintendon konsoleille, niin niillä kokemus olisi parempi.
Prinssiseikkailussa ei nimittäin voi tallentaa pelitilannetta kesken päivien. Risto mainitsi asian omassa arvostelussaan uumoillen kiireisten perheellisten etenkin kärsivän tästä puutoksesta.
Lyhyet pelisessiot, päivät, voivat viedä aikaa esimerkiksi puoli tuntia. Pitkät sessiot, joissa eteneminen onnistuu, askelia piisaa ja määränpää häämöttää melkein kosketusetäisyydellä, aikaa voikin sitten kulua vaikkapa kaksikin tuntia. Jos session joutuu jättämään syystä tai toisesta kesken, vaikka tunnin puuhailun jälkeen, niin kyllä se ottaa aivoon. Koko suoritus alas pöntöstä.
Esimerkiksi! Se pelisessio, jossa lopulta pääsin sinne huoneeseen 46, kesti yli kaksi tuntia. Harmillisesti aloitin pelailun iltasella arkipäivänä. Kun kaikki vaan soljui, eikä homma kaatunutkaan avainten puutteeseen, umpikujiin tai muuhun hämminkiin, niin olo oli yhtä aikaa positiivinen ja negatiivinen.
Jes, nytkö se peli päästään läpi? Voi helvata, aamulla pitäisi olla hereillä aikaisin.
Koko hommaan meni tosiaan päälle kaksi tuntia, enkä halunnut hylätä kaikkea siihen asti saavutettua. Kuka tietää, koska onni suosisi jälleen. Harmillista vain, että pelailu kesti sitten luvattoman pitkään päälle "normaalin nukkuma-ajan". Aamulla olo olikin väsynyt.
Hades II tuhosi unirytmini hyvällä tapaa (Vuoden paras peli sotki unirytmini), Blue Prince huonolla.
Lue myös: No nyt se löytyi! Paras peli, jota en halua pelata
Kyllä, olisin todellakin tallentanut pelitilanteen ja jatkanut mieluusti seuraavana päivänä. Mutta ei, moinen ei ollut mahdollista. Kenties sen takia, että pelaajat eivät voisi huijata ja ladata edellistä tallennusta? Olisin enemmän kuin mieluusti ottanut vaikkapa The Legend of Zelda: Majora's Mask -tyylisen hetkellisen tallennuksen, joka katoaa peliä jatkettaessa. Mutta ei. Ei tämä ihan nykypäivältä tuntunut.
Xbox parantaa kokemusta
Mutta miten Xbox tähän sitten liittyy? Siten, että Xbox Series -laitteilla on omasta mielestäni tämän konsolisukupolven paras ominaisuus, Quick resume.
Jos tuo ominaisuus ei ole tuttu, niin lainataan pari kappaletta toisesta sivustomme artikkelista (Ei säteenseuranta, eivät älynopeat latausajat – tämän sukupolven konsolien ykkösuudistuksen nimeäminen on itselleni helppo nakki ja pala kakkua):
Virallinen kuvailu kertoo toiminnosta seuraavaa: "Quick Resume -toiminnon avulla voit Xbox Series X- ja Xbox Series S -konsoleilla siirtyä takaisin täsmälleen samaan kohtaan pelissä, johon jäit. Kun vaihdat pelistä toiseen, konsolit tallentavat käynnissä olevan pelin tilan. Jos peliin, johon vaihdat, on olemassa Quick Resume -tila, konsoli lataa tilan puolestasi."
Konsolilla voi siis olla säilössä useammastakin nimikkeestä pelitilanne, johon voidaan hypätä noin vain ilman sen suurempia latailuja, alkuvalikoita ja käynnistelyitä. Etenkin niille, joiden vapaa-aika on kortilla syystä tai toisesta, on tuo toiminto suorastaan mannaa.
Olisin siis Xbox-laitteilla voinut pistää pelin paussille, konsolin kiinni ja palata asiaan jonain muuna päivänä. PlayStation 5:llä kokemus ei siis ollut aivan yhtä loistava. Vaikka itse peli viiden tähden arvoinen muuten olisikin.
Tässäpä onkin se syy, miksi suosittelen kokemaan Blue Princen Xboxilla. Pelitilanteen saa oikeasti paussitettua, joskaan ei pelin omien toimintojen avulla. PC:llä koko laitteen kytkeminen lepotilaan voinee olla myös toimiva ratkaisu?
Ehkä olen vain ikävä ihminen, mutta mielestäni tämän sortin pelissä tallennusmahdollisuus on lähes pakollinen ominaisuus. Tuotoksessa, jossa pelisessiot voivat kestää tunteja.
Ei ihan helppo prinssinakki
Oli miten oli, niin tämä teos on kaikki kehunsa ansainnut. Se on suorastaan kiehtovaa kokonaisuus, jonka kaikkea sisältöä en sen parissa vietetyn 18 tunnin aikana edes päässyt näkemään.
Mitä enemmän Blue Princen kanssa nimittäin viettää aikaa, sitä enemmän käy ilmi, että tekeillä on muutakin kuin mitä aluksi näyttää. Koko nimike ei ole pelkkää huoneiden lätkimistä paikalleen ja oven 46 taakse pyrkimistä. Sen enempää asiasta ei halua paljastaa. Älynystyröitä (ja onnea) kuitenkin tarvitaan, mikäli mielii nähdä ja kokea kaiken.
Suosittelen ottamaan Blue Princen testiin, mikäli edellä mainitut asiat kuulostavat yhtään mielenkiintoiselta.
Etenkin jos pelaa Xboxilla, jolloin Quick resume pelastaa kokemuksen.
Lisää aiheesta:
Kommentit
Pikaisesti googletettuna, ei
Pikaisesti googletettuna, ei taida tuokaan Xboxin quick resume olla tässä idioottivarma, vaan liian pitkäksi aikaa katkaistun session joutuu aloittamaan alusta. Aiheesta ei tosin löytynyt kuin yksi Reddit ketju, jossa ei ollut kuin pari kommenttia.
Mutta hyvä tietää. Itse en voi sietää yksinpelejä jotka luulee itsestään liikoja, niin kuin olisivat jotain kilpapelejä. Jos joku haluaa huijata yksinpelissä, niin huijatkoon minun puolestani. Omaksi iloksi näitä kai kuitenkin pelataan, joten jokainen iloitkoon tai pilatkoon ilonsa haluamallaan tavalla.
Aika harvassa ovat ne pelit,
Aika harvassa ovat ne pelit, joita itse olen pelaillut ja joissa ei tuo Quick resume toimi. Tai ei tule mieleen juuri nyt yhtäkään. Toki Watch Dogs 2:a pelailin justiinsa, aiemman sukupolven peliä siis levyltä, niin siinä ei pelittänyt. Liekö tilanne sama kaikissa aiemman laitekannan peleillä, ei ole tullut testattua. Mutta mainio ominaisuus kyllä, sopisi Blue Princeen kuin nakutettu.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi