Peliarvostelut

Arvostelu on tehty Homefrontin PS3-version YKSINPELIN osalta.

Pohjois-Korean Kim Jong-Il on kuollut, poikansa Kim Jong-Un noussut valtaan ja Koreat yhdistyivät samalla kun Yhdysvaltojen talous on romahtamispisteessä. Kyseessä ei ole Kymmenen Uutiset, vaan THQ:n yritys rynnäköidä Call of Dutyn ja Battlefieldin taistelutantereelle. Vaan yritykseksi jää.

Pure Jenkki

Xenoblade Chronicles osoittaa, että suuria seikkailuja voi kokea myös Wii:llä. Pelkästään perusjuonen läpäisemiseen uppoaa helposti kymmeniä tunteja, mutta valtavan maailman tutkimiseen voi kuluttaa lähes rajattomasti aikaa.

Eräs Xenoblade Chroniclesin mielenkiintoisimmista piirteistä on sen maailma. Seikkailut sijoittuvat kahden jättiläismäisen robotin pinnalle, jotka ovat jähmettyneet ikuiseen taisteluun. Taivaalla punaisena leimuavat jättiläisrobotin silmät muistuttavat, että nyt ei todellakaan olla missään tavallisessa fantasiamaailmassa.

John Rochardilla ei mene hyvin. Avaruusmainarijoukon pomo on jo pidemmän aikaa etsinyt ilman tulosta meteoriiteilta louhimisen arvoista arvomalmia. Ja kun sitä lopulta löytyy, hyökkää Wild Boysin joukot kimppuun.

Paino on voimaa, painovoima on tilannekohtaista painovoimaa

Yksinpelin lopputekstit valuvat parhaillaan television ruudulla. Todella vakuuttavaa jälkeä jälleen kerran Naughty Dogsilta. Kulissit kuin Ben Hurista, huimaavia näkymiä suuressa mittakaavassa. Seikkailua viimeisen päälle, pulmatehtävien ottaessa nyt oman paikkansa tasavahvana tekijänä yhdessä tasoloikan ja räiskinnän kanssa. Henkilöhahmot, erityisesti Nathan ja Sully todella vakuuttavia, kertaakaan ei tullut vaivaannuttavia hetkiä. Huumoria ja sitä kaivattua itseironiaa hahmojen itsensä heittäminä.

EA:n virtuaalikiekkoilun tuorein inkarnaatio ei mullista käsitystä pelaamisesta, mutta on jälleen askeleen edellisosia parempi. Vaikka pelin pääpiste onkin viety verkkopelaamista kohti, löytyy yksinäiselle pelaajallekin perinteiset pelimuodot, kuten managerointi, yksittäispeli talviklassikkona tai normaalina, Be a Pro, Be a Legend, pelaajakortteihin perustuva Hockey Ultimate Team sekä sitten muut perinteisemmät vaihtoehdot.

Jos olet pelannut ja pitänyt edellisestä osasta, tai yleensäkään mistä tahansa Traveller's Talesin aiemmasta Lego-pelistä, marsmars kauppaan ostamaan tämäkin. Lähes sama pelihän tässä on kyseessä.

Legoland, Tylypahka

Ykkösosan napatessa lähdemateriaalikseen neljä ensimmäistä vuotta, oli pieni pelko persiissä kuinka jatko-osaan riittäisi vain kolme vuotta. Hätähän ei ole tämännäköinen, sillä Potterin seikkailuista kertovan leffasarjan jaettua viimeinen kirja kahdeksi leffaksi, riitti Lego-versiointiinkin viimeisestä vuodesta tarinaa kahden vuoden verran.

Tuttua huttua asiantuntevasti keitettynä. Seitsemäskään Mario Kart ei yllätä, mutta ei taatusti myöskään petä edellisosien ystäviä. Hahmokaarti on omaan makuun aika huono ja kaipaan yhä Double Dashissa nähtyjä hahmokohtaisia erikoisaseita ja kuskinvaihtoja, mutta muuten nipotuksenaiheet ovat vähissä.

Visuaalisesti ollaan hyvällä tasolla ja autopeleissä kriittinen ruudunpäivitys on virheetöntä. 3D pelaa ja ratasuunnittelu on valtaosin erinomaista. Nettipeliin löytää hyvin seuraa ja tekniikka toimii ihan jees.

Rocksteadyn kehittämä parin vuoden takainen Batman: Arkham Asylum yllätti kaikki täysin. Lisenssiin perustuva peli, joka ei ollut vain hyvä vaan kuului lähes joka pelaajalla vuoden 2009 parhaimpien pelien listalle. En ole poikkeus tässä katraassa vaan ylistin Arkham Asylumin maasta taivaaseen ja rankkasin sen omilla kirjoillani yhdeksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni.