Peliarvostelut

Kunnon tutkimusmatkailupeli, jossa ei edetä lineaarisessa putkessa valmiiksi purkitettujen välinäytösten säestämänä, vaan saa tutkia maailmaa rauhassa omassa tahdissa ja järjestyksessä. Nimenomaan rauhassa, sillä hirviöt eivät häiritse tutkimusmatkailua. Visuaalinen tyyli on oikein mainio.

Hilpeä musiikkiseikkailu. Pakko verrata Elite Beat Agentsiin. Rytmivarkaassa on mielestäni paremmin hoidettu vaikeustaso kuin EBA:ssa. EBA:ssa kaikki kentät olivat helppoja, paitsi viimeinen, joka oli supervaikea. Tässä vaikeustaso kasvaa tasaisemmin ja välillä tulee helpompia kenttiä. Lisäksi kontrollit ovat monipuolisemmat Rytmivarkaassa, kuin EBA:ssa. Kallistuksen tunnistusta on moitittu epätarkaksi, mutta mielestäni se tuo toivottua vaihtelua peliin.

Pelin syvin olemus löytyy taistelusta kaverilistan aikoja vastaan. Sieltä löytyy syy miksi yrittää hioa aikoja paremmaksi ja paremmaksi. Sosiaalinen näkökulma siis vahvasti huomioitu, vaikka varsinaista reaaliaikaista verkkopeliä ei tästä löydykkään.

Lisäksi vielä syytä mainita samalla hinnalla saa pelin kahdelle eri alustalle, PS3 ja PSVItalle ilman eri maksua. Kaverit saa skabaamaan ajoista keskenään, vaikka kaikilta ei käsikonsolia löytyisikään. Peli on vielä täysin lokalisoitu suomeksi.

Suomen peliskenen maailmankartalle nostaneen Remedy Entertainmentin ensimmäinen niin sanottu suuri AAA-luokan peli oli hongkongilaisia toimintaleffoja, The Matrixia ja film noir -tyyliä hienosti yhdistelevä kolmannen persoonan toimintapeli, Max Payne. Kriitikoiden osalti ylistämän ja todella koviin myyntilukuihin yltäneen pelin tarina alkaa vuonna 2001 newyorkilaisen pilvenpiirtäjän öiseltä katolta, vuosisadan pahimman lumimyrskyn juuri ollessa laantumassa ja poliisiautojen sireenien ulvoessa alhaalla katutasolla.

Dead Island on peli, joka antaa hyvin ristiriitaiset fiilikset pelaajalle, mutta on hyvän pituinen ja hieno seikkailu jonka aikana tapetaan vähintään se yli 9000.

Mario tasoloikka peleistä tämän parissa olen varmaan viihtynyt parhaiten. Vaikeustaso on säädetty mukavan helpoksi niin minäkin pärjään tässä. Pelin lopussa tuli monesti tarpeeseen kyllä tuhoutumaton tanookiasu, joka tulee jos tunaroi tarpeeksi, mutta se on pelin sääntöjen mukainen huijauskeino. Sellaisia kommelluksia tuli kontrollien kanssa, että tiukan paikan tullen puristan etusormella konsolia, jolloin L-nappi painuu pohjaan, joka taas johtaa siihen että Mario tippuu kesken ilmalennon laavaan. Onneksi lisäelämiä jaetaan kuin karkkia niin ei se menoa haittaa.