Peliarvostelut

Mario tasoloikka peleistä tämän parissa olen varmaan viihtynyt parhaiten. Vaikeustaso on säädetty mukavan helpoksi niin minäkin pärjään tässä. Pelin lopussa tuli monesti tarpeeseen kyllä tuhoutumaton tanookiasu, joka tulee jos tunaroi tarpeeksi, mutta se on pelin sääntöjen mukainen huijauskeino. Sellaisia kommelluksia tuli kontrollien kanssa, että tiukan paikan tullen puristan etusormella konsolia, jolloin L-nappi painuu pohjaan, joka taas johtaa siihen että Mario tippuu kesken ilmalennon laavaan. Onneksi lisäelämiä jaetaan kuin karkkia niin ei se menoa haittaa.

Ihan loistava!

Sitä ei ehkä ole helppo oppia, mutta sitä on helppo muuten vaan pelata.

Pidän Tekkenistä. Pidän myös Tekken kutosesta. Onko se siis hyvä peli? No onhan se, mutta yhtä helposti se tylsistyttää kuin innostaakin. Mikä siis tässä vanhassa ratsussa innostaapi allekirjoittanutta?

Vuonna 2010 julkaistu Wii Party on jo lähes puolentoista vuoden aktiivipelaamisella osoittautunut erinomaiseksi seurapeliksi. Tarjolla ei ole hektisiä WarioWare-tyylisiä minipelejä eikä myöskään Just Dancen nopeita tansseja, vaan Wii Party keskittyy rauhallisempiin seurapeleihin. Paketin suurin vahvuus on valikoiman laajuudessa ja monipuolisuudessa, pelilevyltä löytyy hyvin monenlaista pelattavaa eri pelaajamäärille käytettävissä olevan peliajan mukaan. Ja tietenkin käytössä ovat Mii-hahmot.

Uuden pelikonsolin julkaisun yhteydessä on tärkeää tuoda heti pelejä, jotka hyödyntävät ansiokkaasti laitteen monipuolisia ominaisuuksia. Siinä Super Stardust Delta on malliesimerkki ja ajaa asiansa erinomaisesti.

Kenties aikamme huikeimman pelitrilogian päätösosa, josta ei eeppisyyttä puutu.