Peliarvostelut

Ovatko videopelit taidetta vaiko eivät? Tätä kysymystä käsitellään mediassa aika ajoin. Jos olet sitä mieltä, että pelit ovat taidetta, niin Child of Eden on mitä värikkäin esimerkki siitä.

Child of Edenissä pelaajan tarkoituksena on pelastaa Lumi-projekti, joka on joutunut virusten hyökkäyksen kohteeksi. Jos Lumi-projekti saadaan pelastettua, saadaan sen avulla luomaan ihmisolento Eedeniin. Pelin tarinaa ei lähdetä selittelemään tuon enempää ja se jääkin auttamatta sivuun.

Erittäin hyvä idea, mutta ei ihan loppuun asti hiottua pelattavuutta.

+ Loistava grafiikka
+ Seikkailua ja tutkiminen
+ Tunnelma
- Muka "avoin maailma"
- Ei juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa juoneen tai tehtävien lopputulokseen
- Päätehtävät liian kaavamaisia ja sivutehtävät toistavat itseään

Erinomainen ajopeli! Hyvä graviikka, ajotuntuma ja hyvät äänet.
Ainut juttu mikä vähän haittaa, on surkea vauriomallinnus.

En löytänyt peliä PS3-Gamerankingistä, mutta tuskin erot eri alustojen välillä suuria ovat.

Pelasin peliä useamman tunnin ensin PC:lla, kunnes sain käsiini PS3-version. Aluksi tuntui mahdottomalta ajatus pelata peliä uudelleen useampi tunti, mutta tarina kiinnosti niin paljon, että päätin yrittää. Se kannatti.

Mainio peli, mutta loisteliaan kakkososan jälkeen silti pienen pieni pettymys. Puzzlejen määrän lisäyksestä iso kiitos, mutta taisteluissa on otettu pahasti takapakkia. Tähtääminen on epätarkkaa ja vihollisaallot vanhentunutta pelidesignia. Etenkin ylikestävät haulikkojehut käyvät pahasti kaaliin.

Rocksteady onnistuu "mahdottomassa", ja parantaa lähes jokaisella osa-alueella parin vuoden takaista Arkham Asylumia. Toimivaa taistelumekanismia ei ole muutamaa uutta erikoisliikettä lukuunottamatta muutettu, eli jopa turhankin paljon rivivihollisten mättämistä sisältävä juoni pysyy taisteluiden osalta viihdyttävänä alusta loppuun. Mekanismi toimii kombojen pohjalta, eli muutaman iskun tai väistön saatuaan aukeaa mahdollisuus erikoisiskuun. Liikkeitä on erilaisia, aseen tuhoamisesta useamman maassa makaavan lopulliseen tinttaamiseen.

Viiden vuoden pitkä piina on ohitse, uusi Battlefield on viimein ilmestynyt ja kovin odotuksin.

Ensimmäisen kerran tämä sotapelien spektaakkeli näki päivänvalon aikana, jolloin kenttää hallitsi yksi suvereeni kuningas; alunperin Half-Lifen harrastajamodina ilmestynyt Counter-Strike. Ruotsalainen peliteollisuus oli suuri tuntemattomuus. Pystyivät kuitenkin nousemaan sieltä ennakkoluulojen suosta kirkkaaksi tähdeksi verkkopelaajien taivaalle. Rikkomaan monia myyttejä siitä, minkälaisia verkkoelämyksiä ylipäätänsä voidaan tarjota. Mikään ei voinut olla rajana.

Burnout-kaahailurällästelysarjan viides osa Burnout Paradise julkaistiin vuoden 2008 alkupuolella, ja mahdollisuus tarttua kyseiseen peliin tuli PSN:n tarjouksen myötä, sillä peliä saa pelata niin kauan kun vain PSN Plus -maksutilaus on voimassa. Eli nyt vain kipin kapin kaikki hakemaan ja ihmettelemään.

Sen GnR-biisin nimi